Kalevala -kommentaari: luku 41

Tällä kertaa Kalevalamme avautui 41. luvun lopusta, missä kuvataan Väinämöisen soittoa ja laulua seuraavaa itkua, ja minkä yhteydessä Väinämöinen arvuuttelee sitä, kenestä olisi hänen kyyneliensä poimijaksi. Esoteerisella avaimella avattuna ja ihmisen sisäisen kehityksen kannalta voimme nähdä 41. runon lopussa kuvattavan kuolemattomuuden ja ikuisen elämän mysteeriä, mitä Väinämöisen ”alla selvien vesien, helmiksi heristynehet, simpsukoiksi siintynehet kyyneleet” symboloivat.

Raamatun Genesis, koraani sekä hindulaiset ja buddhalaiset metafyysiset opit puhuvat nk. ylemmistä vesistä ja alemmista vesistä, ja etenkin ensinmainitussa kerrotaan, kuinka Jumalan henki nämä toisistaan erottelee luomistyön alussa. Viime vuosisadalla eläneen metafyysikko-esoteristi René Guénonin mukaan ”ylemmät vedet” symboloivat universaalin ilmennyksen korkeampia aspekteja, älyllisiä maailmoja ja enkelimäisiä tiloja, siinä missä ”alemmat vedet” symboloivat universaalin ilmennyksen alempia aspekteja, kehon ja sielun maailmoja.

Tätä tulkintaa seuraten voimmekin havaita, että Kalevalassa käsitellyt ”selvät vedet” symboloivat mitä ilmeisimmin ”ylempiä vesiä”, ja aivan erityisesti korkeampaa tunne-elementtiä ja universaalia rakkautta – buddhia. Näiden ”heristyttyä helmiksi” sekä ”siinnyttyä simpsukoiksi” on tämä ylemmän jumalallisen kolminaisuuden kaiken yhteensitova periaate päässyt ihmisessä kehittymään siihen pisteeseen saakka, että on jo ”käsinkosketeltavan konkreettiseksi” kehittynyt. Väinämöisen selvissä vesistöissä helmiksi muuntuneissa kyynelissä voimme tämän ohella nähdä viittauksen myös raamatulliseen helmi -symboliikkaan, jotka sielunvaellustaan tekevän sielun on oman persoonallisuutensa kynnetystä pellosta kovalla työllä kaivettava ja löydettävä.

Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:

”Onko tässä nuorisossa, nuorisossa kaunoisessa,

tässä suuressa su’ussa, isossa isän alassa

kyyneleni poimijata alta selvien vesien?”

Väinämöisen symbolima ikuinen jumalallinen viisaus tässä tiedustelee ”nuorisolta kaunoiselta ja suvulta suurelta”, löytyneekö heidän joukostaan hänen kyyneliensä poimijoita. On erityisen huomattavaa, että Väinämöinen puhuttelee heitä monikossa, mikä viittaakin siihen, että nämä ”ihmisnuorukaiset” ja ”suuri suku” kuvaavat aivan erityisesti ”valtoja ja väkiä”, yksilöitymättömän massatietoisuuden tasolla sielunkehityksessään olevia ihmistaimia, joissa jumalallinen viisaus on vasta hiljalleen kehittymässä. Esoteerisesti voisimme sanoa tämän ihmisjoukon vastaavan alemman järjen ja logiikan (kâma-manaksen) tasolla toimivaa (ihmis-)mieltä, neljättä luonnon valtakuntaa, joiden alla on eläin-, kasvi- ja kivi-/mineraalivaltakunnat, joiden kautta maailmanprosessin suurissa vesissä kehittyvä monadi on ihmis-eläimen ja alemman mielen tasolle noussut.

Nuoret tuossa noin sanovi sekä vanhat vastoavi:

”Ei ole tässä nuorisossa, nuorisossa kaunoisessa,

tässä suuressa su’ussa, isossa isän alassa

kyynelesi poimijata alta selvien vesien.”

Omaten vasta vaistonomaisen kontaktin korkeimpiin olemassaolon tasoihin, joista Väinämöisen kyyneleet olisi käytävä poimimassa, käykin hyvin nopeasti selväksi, että tästä joukosta ei löydy sen paremmin nuorista kuin vanhemmistakaan Väinämöisen kyynelten poimijaa, siitä yksinkertaisesta syystä, että yksilöityminen ja ylemmän kolminaisuuden periaatteet eivät ole heissä vielä latentista tilastaan ja siemenasteestaan päässeet kehittymään täyteen kukkaansa.

Sanoi vanha Väinämöinen, itse virkki, noin nimesi:

”Kenpä toisi kyyneleni, poimisi vesipisarat

alta selvien vesien, saisi multa sulkaturkin.”

Niinpä Väinämöinen päättääkin tiedustella hieman lisää sitä, että jos kerran ihmisjoukoista ei hänen kyyneltensä poimijaa löydy, niin mistähän tällaiseen tekoon kykenevä olento mahtaisikaan löytyä. Palkaksi tästä valtavasta urotyöstä Väinämöinen lupaa niinkin suuren lahjan kuin sulkaturkin. Tämän ”lintuasun” voimme nähdä viittaavan mm. ikuisen elämän mysteeriin ja sen aktualisoitumiseen. Maailman mytologioiden ja uskonnollisten traditioiden symboliikasta voinemme nähdä Väinämöisen ja tämän lahjoittaman sulkaturkin vastaavan ainakin Quetzalcoatl -sulkakäärmettä lukuisine eri vastaavuuksineen eri perinteissä; kaikille näille hahmoille on annettu hyvin samoja piirteitä ja yhteisiä ominaisuuksia sekä välittäjähahmona jumalten ja ihmisten välillä että kulttuurin ja sivilisaation luojina.

Sen sijaan, että kyse olisi Jeesuksesta tai muusta historiallisesta hahmosta, joka vaeltelee läpi historian siellä täällä ilmentyen, kuten etenkin jotkut mormoni-tutkijat ovat hahmon ja tämän esiintymisen tulkinneet ja ”omineet”, itse näemme kyseessä olevan yleismaailmallisen Kristus-arkkityypin, joka ilmenee eri kulttuureissa näille ominaisessa muodossa, kunkin kansan mytologiaan ja ominaisluonteeseen parhaiten soveltuen. Yhteisiä piirteitä kaikille näille hahmoille on viisaan ja parrakkaan miehen hahmo sekä heihin liitetyt käärmeen ja linnun ominaisuudet, mistä voinemme hyvin muistaa myös Jeesuksen opetuslapsilleen antamaa ohjetta: ”olkaa siis te viisaat kuten käärmeet ja viattomat kuten kyyhkyset”. Myös Väinämöinen lupaa nämä ominaisuudet kyyneltensä poimijalle – toisin sanoen edellyttää niiden omaamista.

Tuli korppi koikotellen. Sanoi vanha Väinämöinen:

”Käyös, korppi, kyyneleni alta selvien vesien!

Annan sulle sulkaturkin.” Eipä korppi saanutkana.

Korppi saapuukin paikalle koikotellen, ja tälle Väinämöinen antaa tehtäväksi kyyneltensä poimimisen. Eipä saa kuitenkaan korppi kyyneliä poimittua, eikä näin ollen myöskään sulkaturkkia palkakseen. Tulkintamme valossa (musta) korppi symboloi ylemmän kolminaisuuden periaatteista manasta, korkeampaa älyä; suuresta ymmärryksestään ja tiedoistaan huolimatta se ei ole itsekseen jäädessään sulkaturkin arvoinen.

Luonnon täydellisessä symbolikielessä voimmekin havaita, että väritykseltään yönmusta korppi on haaska- ja petolintu, joka elelee ilmassa: sen tehtävä on – kuten maailman ja etenkin pohjolan mytologiat tämän niin erinomaisesti kuvaavat – aikaan, tietoon, muistiin ja älyn toimintaan liittyvä. Mytologisesti ”Lokin maksan nokkijana” ja aktuaalisesti haaska- ja petolintuna sen tehtävä on sekä kuluttaa että ”syödä” maksaa ja tämän toimintaa vastaavaa, aikaan sidottua kuolevaista ihmispersoonallisuutta ja alempaa loogista järkeä.

Sivumennen sanoen, maksan funktiona elimistömme toiminnassa onkin mm. myrkkyjen suodattaminen, jonka voimme esoteerisesti ymmärrettynä nähdä symboloivan logiikan erehdysten ja virhepäätelmien suodattamista ja puhdistamista. Etenkin alkoholisteilla ilmenevät maksasairaudet, maksakirroosi sekä alkoholismiin usein helposti liittyvä alemman logiikan kasvaminen tunne-älyn taantumisen kustannuksella voidaan nähdä liittyvän tähän maksan sisäisen vastaavuuden ja suodatuskyvyn surkastumiseen.

Kuuli tuon sininen sotka, niin tuli sininen sotka.

Sanoi vanha Väinämöinen: ”Use’in, sininen sotka,

suullasi sukelteleihet, ve’essä vilotteleihet:

käypä, poimi kyyneleni alta selvien vesien!

Saat sinä parahan palkan: annan sulle sulkaturkin.”

Sininen sotka kuulee korpin yrityksistä ja tämän epäonnistumisesta Väinämöisen kyynelten poimimisessa, ja niinpä se saapuu paikalle ja päättää itse yrittää. Väinämöinen sanookin sotkalle saman tien varsin rohkaisevasti, että koska sotkalla on tapana vedessä vilotella ja siellä suullaan sukellella, on sillä varmastikin hyvät edellytykset Väinämöisen kyynelten poimimiseen.

Kävi sotka poimimahan Väinämöisen kyyneleitä

alta selvien vesien, päältä mustien murien.

Poimi kyynelet merestä, kantoi Väinölle kätehen:

jo oli muiksi muuttunehet, kasvanehet kaunoisiksi,

helmiksi heristynehet, simpsukoiksi siintynehet,

kuningasten kunnioiksi, valtojen iki-iloiksi.

Niinpä sotka lähteekin toimeensa Väinämöisen kyyneliä poimimaan. Hienosti onnistuu sininen sotka tässä tehtävässä ja merestä kyynelet poimien kantaa se ne Väinämöiselle suoraan kätehen. Niinpä onkin käynyt, että meressä kyyneleet ovat muuttuneet täysin toisenlaisiksi – kauniiksi kasvaneet, helmiksi heristyneet ja simpsukoiksi siintyneet: kuolematon viisaus ja ikuisen elämän mysteeri on päässyt jumalallisen rakkauden valtameressä kasvamaan ja kehittymään ”kuningasten kunnioiksi, valtojen iki-iloiksi”; latentista ja liukoisesta tilastaan – minkä voisimme nähdä vastaavan alkemiallista elohopeaa – ovat Väinämöisen kyyneleet muuttuneet jumalallisen tietäjän käsissään pitelemiksi pyhiksi käyttövoimiksi, joilla on valta ja mahti tehdä ihmeitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: