Kalevala -kommentaari: luku 41

Tällä kertaa Kalevalamme avautui 41. luvun lopusta, missä kuvataan Väinämöisen soittoa ja laulua seuraavaa itkua, ja minkä yhteydessä Väinämöinen arvuuttelee sitä, kenestä olisi hänen kyyneliensä poimijaksi. Esoteerisella avaimella avattuna ja ihmisen sisäisen kehityksen kannalta voimme nähdä 41. runon lopussa kuvattavan kuolemattomuuden ja ikuisen elämän mysteeriä, mitä Väinämöisen ”alla selvien vesien, helmiksi heristynehet, simpsukoiksi siintynehet kyyneleet”... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑