Kalevalan Sankari-arkkityypit ja Fantasia – OSA I: Lemminkäinen ja Conan Barbaari

Tämän tekstin tarkoituksena on aloittaa käsittelemään erilaisten arkkityyppisten hahmojen yhtäläisyyksiä ja samankaltaisuuksia siten kuin ne esiintyvät pyhissä kirjoituksissa ja fantasiassa – joista molemmat edustavat hyvin samanlaista maagis-myyttistä maailmankuvaa, ja joiden välille voidaan usein vetää samankaltaisia opetuksia ja ”juonikuvioita”, jos näin voitaisiin asia ilmaista. Tekstini pyrkimys ei ole missään nimessä latistaa tai alentaa pyhien tekstien arvokkuutta... Continue Reading →

Kalevalan arkkityypit ja fantasia – osa II: Louhi ja Nanny Mcphee

Tässä kirjoituksessamme tarkoituksenamme on jatkaa Kalevalassa esiintyvien arkkityyppien ja fantasiassa esiintyvien hahmojen samankaltaisuuksien tutkimista, jonka aloitimme Lemminkäisen ja Conan Barbaarin yhtäläisyyksiä tutkivassa artikkelissamme. Tällä kertaa vuorossa on Kalevalan saatanallisen matriarkan, Pohjolan Emännän Louhen ja takavuosina ilmestyneen lasten elokuvan Nanny Mcpheen yhtäläisyyksien tutkiminen ja käsittely. Tuskin tarvinnee mainita, että tekstimme pääpaino on ihmisen henkisen kehityspolun esoteerisessa... Continue Reading →

Louhi ja Kalevalainen Vasemman Käden Tie

Vasemman käden tietä käsittelemme tässä kalevalaisen Louhen arkkityypin kautta, ja tämä lyhyt artikkeli pyrkii tuomaan esille pääkohdat tästä useimmille varmastikin hyvin etäiseltä ja omituiseltakin vaikuttavasta aihepiiristä, mutta joka on todellisuudessa kaikkia meitä ihmisiä hyvin lähellä, ja jolla on myös omat niin esoteeriset kuin eksoteerisetkin ilmennyksensä. Tässä lyhyessä tekstissä ainoastaan laitamme aiheen käsittelyn liikkeelle joitakin Louhen... Continue Reading →

Kalevala -kommentaari: luku 14

Tällä kertaa Kalevalamme avautui 14. luvun alusta, missä Lemminkäinen valmistautuu lähtemään Hiiden Hirven hiihtoon. Kalevalan Avaimessa Pekka Ervast samaisti hiiden hirven hiihtämisen omien ajatuksiensa hallitsemiseen ja hillitsemiseen, missä Lemminkäinenkin onnistuu vasta sitten, kun tulisieluna opettelee hiljalleen hiihtelemään. Siitä lieto Lemminkäinen arveli, ajattelihe, kulle syylle sylveäisi, kulle laskisi laulle: heittäisikö Hiien hirvet, itse kulkisi kotihin, vai... Continue Reading →

Kalevala -kommentaari: luku 38

Kalevalamme avautui 38. luvusta siitä kohtaa, missä Ilmarinen on ryöstänyt itselleen uuden vaimon Pohjolasta kuolleen vaimonsa tilalle, ja missä hän saa rekeään Kalevaa kohti ajaessaan kuulla ryöstämänsä vaimon suusta haukkuja oikein olan takaa. Rajoitamme tällä kertaa kommentaarimme niihin kohtiin, joissa Ilmarisen reessä kyydissä oleva vaimo kertoo Ilmariselle eri tavoin sen, missä hänen omasta mielestään olisi... Continue Reading →

Kalevala Kommentaari: Ilmarinen ja Pohjan Neito

Tällä kertaa Kalevalamme avautui tämän pyhän kirjokannel-epiikkamme varsin hyvin viime kerran lainausta ja kommentaaria jatkavasta kohdasta. Viimeksi Ilmarinen kuuli Pohjolan emännältä Louhelta Pohjan Neidon omaksi saamisen ehdoista kyisen pellon kyntämisen, minkä itse vertasimme oman alemman kolminaisuuden, kuolevaisen persoonallisuuden pellon kyntämiseen järjen, tunteen ja toiminnan kyykäärmeistä. Tämän viikon lainauksessa ja kommentaarissamme asiat ovatkin jo edenneet siihen... Continue Reading →

Kalevala -kommentaari: luku 19

Kalevalamme avautui tällä kertaa 19. luvun alkupuolelta siitä kohden, jossa Pohjolan Emäntä kertoo Seppä Ilmariselle pohjan neidon omaksi saamisen ehtoja. Tämän viikon kommentaarissamme käsittelemme näistä ehdoista ensimmäisen, kyisen pellon kyntämisen, ja etenkin sen, mitä sen esoteeriset merkitykset ovat ihmisen henkisen kehityksen valossa. Tuop' on Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: "Vaiv' on suuri valvatissa, vaiva... Continue Reading →

Kalevala -kommentaari: luku 18

Tällä kertaa Kalevalamme avautui 18. luvun alusta, missä kuvataan Väinämöisen uudella venhosellaan tekemää matkaa noutamaan itselleen puolisoa: ”Pohjan kuulua tytärtä, Pohjan mointa morsianta, summasta Sariolasta, Pimeästä Pohjolasta”. Aloitamme tämänkertaisen kommentaarimme siitä luvun 18 kohdasta, missä kuvataan Pohjan Neidon ominaisuuksia ja luonnetta. Muistutamme jälleen lukijoitamme siitä, että tulkintamme ja kommentaarimme noudattaa blogillemme ja tutkimuksillemme ominaista esoteerista... Continue Reading →

Kalevala -kommentaari: luku 41

Tällä kertaa Kalevalamme avautui 41. luvun lopusta, missä kuvataan Väinämöisen soittoa ja laulua seuraavaa itkua, ja minkä yhteydessä Väinämöinen arvuuttelee sitä, kenestä olisi hänen kyyneliensä poimijaksi. Esoteerisella avaimella avattuna ja ihmisen sisäisen kehityksen kannalta voimme nähdä 41. runon lopussa kuvattavan kuolemattomuuden ja ikuisen elämän mysteeriä, mitä Väinämöisen ”alla selvien vesien, helmiksi heristynehet, simpsukoiksi siintynehet kyyneleet”... Continue Reading →

Kalevala -kommentaari: Luku 50

Kalevalamme avautui tällä kertaa 50. luvusta kohdasta, missä Vaka Vanha Väinämöinen asetetaan vast'ikään syntyneen Karjalan Kuninkaan arvioijaksi ja tuomariksi; kyse on sentään suolta löytyneen ja käydyn lapsen elämästä ja kuolemasta. Kuten yleensäkin, keskitymme omassa kommentaarissamme ensisijaisesti teeman sisäiseen tulkintaan ihmisen henkisen kehityksen ja itsekasvatustyön kannalta, sivuten kuitenkin jo välttämättömyyden vuoksi myös teeman ulkoisia ja ”makrokosmisia”... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑