Tarot – Tutkimusmatka Itseen: AVAIN XX – TUOMIO

Alkutulen Henkäys (Spirit of the Primal Fire)

31. polku, Malkuthista Hodiin

31. polku on Ikuinen Älykkyys, mutta miksi sitä kutsutaan siten? Sen vuoksi, että se säätelee sekä Auringon että Kuun liikkeitä, kumpaakin sille sopivalla radalla.”

Kirjain: Shin

Merkitys: Hammas

Lukuarvo: 300

Sävel: C

Elementti: Tuli

Sefira: Malkuth

Chakra: Muladhara

Riimu: Jera

Astrologia: Pluto

Alkemia: Tuli

Henki / Enkeli:

Värit: Punainen, sininen, violetti, kelta-oranssi

Viikonpäivä: Sunnuntai

Tuoksu / Suitsuke: Oopiumi

Aisti: Näkö

Kasvit: Punainen unikko

Vaihtoehtoisia nimiä: Tuomiopäivä, Sadonkorjuu, Parousia

Elämänalue: Etiikka, elämänarvot, elämäntavat

Symbolit: Torvi, risti, avonainen hauta, heksagrammi

Arkkityyppi, Jumal-hahmo tai Jumalatar:

Motto: ”Paha saa palkkansa.”

Positiiviset merkityssisällöt: palkkio kovasta uurastuksesta, vapautuminen muotosidonnaisuuksista, elämänvaiheen päättyminen, hedelmien korjaaminen kovan työn jälkeen

Negatiiviset merkityssisällöt: rangaistus väärin tekemisestä, vankeus, takertuminen muotosidonnaisuuksiin

Kuvaus: Kuva on erittäin moniulotteinen ja siinä on monta eri tekijää läsnä. Ensimmäisenä silmiimme osuu keskellä kuvaa ilmenevä suuri tasapienainen risti, jonka keskellä on puna-musta ympyrä piste keskellään. Tämä on tuttu auringon astrologinen symboli. Risti on väriltään vitivalkoinen, ja sen sekä ylä- että alapuolella on kaksisuuntaiset kolmiot. Kolmiot ovat väreiltään punainen (ylöspän osoittava kolmio) ja musta (alaspäin osoittava kolmio). Punainen ylöspäin osoittava kolmio vaikuttaisi olevan tämän lisäksi kuin tulessa, sen reunoilta nousee liekit ylös kohti taivasta. Näiden sisässä on molempiin suuntiin pyörivät spiraalit, jotka ovat muodostuneet melko tarkkaan kultaisen leikkauksen mukaisesti.

Katsokaamme ristin ympärille ja kuvan taustalle; kiertäkäämme kuva myötäpäivään läpi oikeasta ylälaidasta aloittaen. Siellä näemme suuren torven pään, joka näyttäisi ilmenevän kuin myrskypilvien keskeltä. Torvi on kullan värinen, ja siinä näkyy kaksi liitoskohtaa. Torven sisästä saapuva, suorien valkoisten viivojen symboloima ääni näyttäisi olevan luonteeltaan seitsemäinen. Kuvan aivan oikeassa alakulmassa on kuin neljä kappaletta suuria, erivärisiä pyöriä, jotka muistuttavat terävine hammasrattaineen sirkkeleitä. Voimme huomata, että ison, alaspäin osoittavan mustan kolmion reunoilta hyppää – tai putoaa – musta-harmaa hahmo parhaillaan kohti sirkkeleitä.

Vasemmassa alalaidassa näemme klassisen siivekkään Lucifer- tai Prometheus-hahmon, joka istuu kahlittuna kallioon vihreän käärmeen kierrellessä hänen ympärillään. Hahmo aivan kuin sulkee toisen korvansa vasemmassa ylälaidassa huutavan torven ääneltä, katsoen sitä samalla kauhistuneena. Hahmon istumalta kalliolta johtaa rappuset suoraan oikean alalaidan sirkkeleiden sisuksiin. Rappusista on näkyvissä yhteensä 11 askelmaa. Oikeassa ylälaidassa on puolestaan liekkien ympäröimänä musta-asuinen, pitkähiuksinen hahmo, joka pitelee molemmissa suoraksi ojennetuissa käsissään pääkalloa. On mahdotonta sanoa, onko hahmo mustaan kaapuun pukeutunut mies vai mustaan mekkoon kääriytynyt nainen. Hahmo kohoaa kohti taivaita, nousten vedessä kelluvasta avonaisesta puisesta hauta-arkusta, jonka sisästä nousee raivoisat liekit.

Tausta on lähes kokonaan suuren meren peittämä, jonka tummansiniset aallokot kannattelevat myös edellä mainittua ruumisarkkua pinnallaan. Kaukana taustalla on vuorijono, josta on näkyvillä yhteensä neljä vaaleansinisen sävyistä jäistä vuorta. Taivas on sävyltään sini-purppurainen, ja aivan pilvetön ja kirkas, lukuunottamatta taivaasta laskeutuvaa torvea ympäröivää pilvirykelmää kuvan oikeassa ylälaidassa.

AVAIN XX – TUOMIO -kortin heprean kielen kirjainvastaavuus on Shin. Kirjaimen nimi merkitsee ’Hammas’, ja sen lukuarvo on 300. Shin -kirjaimen alkemiallinen vastaavuus on Tuli-elementti, ja aivan erityisesti tämä Tuli yhteydessään Pyhään Henkeen. Luvun 300 gematrisia vastaavuuksia on mm. sanat: ’sinun vuoksesi’, ’tiukka johto’, ’suoristaa’, ’voimakas’, ’eloisa’, ’purppura’, ’välittää’, ’syvyydet’, ’kulma’ tai ’nurkka’, ’jumalan henki’, ’jumalten henkäys’. Näiden voidaan jälleen liittyä joko suoraan tai välillisesti korttimme kuvaamaan teemaan, mikä on ”jumalallinen tuomio” tai ”tuomiopäivä” sekä yksilöllisessä että kollektiivisessa, universaalissa merkityksessään. Shin-kirjaimen vastaavuuden ’hammas’ voidaan nähdä liittyvän tässä kontekstissa mm. ”ajan hampaisiin” tai Kohtalo-kortin moton yhteydessä mainittuihin ’Jumalan myllynpyöriin’, joita kortissa ’TUOMIO’ kuvaavat varsin hyvin nuo oikean alalaidan sirkkelipyörät, joihin alaspäisen kolmion päältä hyppäävä musta-harmaa maagikko on parhaillaan joko hyppäämässä vapaaehtoisesti tai – ehkä todennäköisemmin – putoamassa vasten omaa tahtoaan, mutta kuitenkin täysin oikeudenmukaisesti Jumalallisen, ainoan todellisen tahdon ja tuomion – nk. Parousian (Jumalan Viha) – saattelemana.

Kristus puhui tästä maailmaan mukanaan tuomasta Pyhän Hengen tulesta apokryfisen Tuomaan Evankeliumin luvussa 10, sanoen:

Minä olen heittänyt maailmaan tulen, ja vartioin sitä kunnes se leimahtaa liekkiin.”

Myös apostoli Johannes puhui tästä samaisesta Pyhän Hengen tulesta mainitessaan itseensä ja Jeesukseen liittyen seuraavin sanoin:

Minä kastan teidät Vedellä, mutta minun jälkeeni tulee eräs, joka kastaa Tulella.”

Mihin nämä sanat viittaavat, mitä merkitsevät lauseiden tuli ja vesi? Nämä kaksi elementtiä ovat ne, joiden välityksellä niin maailma kuin ihminenkin – joka edustaa maailmaa pienessä mittakaavassa – aika ajoin sekä luodaan että tuhotaan. Vesi on myös jotain, mitä käytetään mm. puhdistamiseen, ja alkemiassa Kristus-prinsiippiä vastaavaa Merkuriusta kutsutaan ”eläväksi vedeksi”, koska sen katsotaan liuottavan kaiken alkutilaansa ja elävöittävän kuolleet uudelleen eloon. Tulta käytetään myös sekä puhdistamiseen, lämmittämiseen, että myöskin tuhoamiseen.

Alkemistien sanotaan ”pesevän tulella ja polttavan vedellä, kun normaalit ihmiset tekevät päinvastoin”, mikä viittaa näiden elementtien komplementaariseen ja toisiaan ruokkivaan luonteeseen ja alkemian metodien ”luonnonvastaisuuteen” siinä merkityksessä, että ne pyrkivät kohottamaan työskentelijän luonnon mekaanisesta orjuudesta sen herraksi. Yllä mainitut Jeesuksen ja Johanneksen sanaat viittaavat mm. siihen seikkaan, että apostoli Johannes edustaa vihkimyskuvastossa Vanhan Liiton viimeistä vihittyä, joka ohjaa hänen alaisuudessaan toimivia oppilaita elämäntapojen ja -arvojen puhtauteen sekä eettiseen kasvuun, kun taas Jeesus Kristus edustaa Uuden Liiton ensimmäistä täysin vihittyä mestaria, jonka tehtävänä on kasvattaa oppilaitaan Johanneksen aloittamasta kasvatusvaiheesta edespäin uusin metodein.

Kuvan keskellä oleva kaksoiskolmio on uudenlainen muunnos ikivanhasta heksagrammisymbolista, jossa kaksi kolmiota ovat kietoutuneet yhteen toistensa kanssa, muodostaen tällä tavoin ”Salomonin sinettinä” ja ”Daavidin Tähtenä” tunnetun symbolin. Tosi asiassa nämä nimitykset ovat suhteellisen uusia, mutta ne kuitenkin kuvaavat joitakin osapuolta symbolin sisältämästä informaatiosta. Ylöspäinen kolmio symboloi perinteisesti Tulen elementtiä sekä Henkeä, ja kärjestään alaspäin osoittava tasapäinen kolmio puolestaan Veden elementtiä sekä Ainetta – tai muotoa. Näin nämä yllä mainitut komplementit toistuvat jälleen myös tässä symbolissa, ja voimme nähdä kuvan reunoilla olevien hahmojen sekä taustan myöskin vastaavan näihin kahteen elementtiin.

Kaksoiskolmion keskellä kulkeva tasapienainen risti symboloi puolestaan neljää alkuelementtiä, neljää vuodenaikaa, sekä muita aineellisen ja muotoaan muuttavan luonnon nelinäisyyksiä. Keskellä oleva auringon astrologinen ja alkemiallinen symboli puolestaan kertoo keskeisyydellään siitä, että kaikki olemassaolo ja ilmennys tapahtuu ”suuren Ykseyden alaisuudessa ja Auringon työn siunaamana”, kuten hermeettinen aksiooma kuuluu. Elementaarista ristiä, joka toimii auringon alaisuudessa, voidaan hyvin verrata myöskin Swastikaan, ikivanhaan pyhään symboliin, jonka neljä pyörivää pienaa kertovat tästä universumin, kosmoksen ja ihmisen ikuisesta pyörimisliikkeestä, luonnon ja ihmiselämän sykleistä, ajan ja ikuisuuden kohtaamisesta.

Tällä tavoin ymmärrettynä AVAIN XXI – TUOMIO viittaa siihen, kuinka yhden täydellisen ympyrän ja syklin pyörähtäessä ympäri on aika katsoa ja arvioida sen aikana tapahtuneita asioita, saavutuksia ja erehdyksiä. Tuomiopäivän saapuessa korjataan sato; mitataan ja punnitaan sen aikana saavutetut asiat, oli kyse sitten yksilöllisestä elämästä sen pienessä tai suuressa mittakaavassa, yhdestä vuodesta tai kokonaisesta elämästä ja sen omasta ”tuomiopäivästä” l. kuoleman hetkestä, tai vaihtoehtoisesti suuremmassa mittakaavassa katsottuna esimerkiksi sivilisaation ”tuomiopäivästä” tai kokonaisen universaalin syklin päätöshetkestä, kosmista pralayaa l. pimenemistä edeltävästä hetkestä.

Tuomiopäivän hetkellä niin hyvä kuin pahakin saa palkkansa; hyvät palkitaan ja kohotetaan ykseyteen ja hengen taivaaseen, pahat suistetaan alas kaaokseen ja kadotukseen, mistä he aikanaan nousevat uudessa muodossa ja saavat uuden mahdollisuuden pyrkiä kohti hengen ykseyttä, erehdyksistään toivon mukaan oppineena. Näin universumin neutraali koneisto viime kädessä Jumala ainoana toimijana toteuttaa oikeudenmukaiset tuomionsa ilman minkäänlaista inhimillisen moraalikäsityksen harhoja (inhimillinen moraali voi toki parhaimmillaan kurottaa kohti tätä Jumalan neutraaliutta).

Tässä valossa voimme ymmärtää kuvattujen hahmojen ja symbolien välittämiä asioita. Oikeasta ylänurkasta pilvien keskeltä saapuva torvi, joka kuuluttaa seitsemäistä säveltään, kuvaa Logoksen, Jumalan Sanan l. Äänen, kosmoksen hierarkian korkeimman enkelin tuomionjulistusta aivan kuten mm. ilmestyskirjassa on kuvattu Karitsalla olevan seitsemän sarvea.

Sille, miksi tämä Sanan l. Äänen toiminta on kuvattu juuri nimenomaan seitsensäteisenä, on omat olennaiset syynsä, kun muistamme luonnossa ja ihmisessä kaiken toimivan lukuarvon seitsemän kautta, luonnon ja ihmisen olevan seitsenäisyyden heijastusta eri tasoilla. Näitä seitsikkoja ovat mm. ääniasteikon seitsemän säveltä, ihmisen kokoonpanon seitsemän periaatetta, aikuisen ihmisen fyysisen rakenteen seitsemään jakautuminen (ottaessamme pään arvon ykköseksi), seitsemän väriä kolmen päävärin muunnoksina, antiikin maailman tuntemat seitsemän pyhää planeettaa, sekä muita lukuisia seitsenyhteyksiä.

Kyseinen lukuarvo toistuu erinomaisella tavalla myös kuvan keskellä olevassa kaksoiskolmiossa, mutta vieläkin selkeämmin tämä seitsemän toistuvuus näyttäytyy pyhässä geometriassa ja mm. yllä olevassa heksagrammissa, jonka sisään ja yhteyteen swastika on rakentunut. Kuusi on heksagrammin kolmioiden kärkien lukuarvo, aivan kuten kuution sivujen lukuarvo on kuusi, ja tämä kuvastaa täydellistynyttä muotoa ilman henkeä. Ilmestyskirajasta voimme lukea, että vuoren huipulla sijaitsevan Uuden Jerusalemin muoto oli täydellinen kuutio, ja tämä viittaa tähän muodon täydellistymiseen evolutiivisen kehityksen pyörien tuloksena. Hengen lukuarvo on puolestaan 7, joka saadaan asettamalla ilmentymätön ”henkinen aurinko” kortin kuvan tapaan heksagrammin keskustaan, ja mikä toimii myös samalla swastikan neljän tuulen, neljän aineellisen tai puoli-aineellisten elementin, neljän pienan ”liikkumattomana liikuttajana”.

Oikean alalaidan sirkkelien ja sinne suistuvan hahmon symboliikka kortin nimeen liittyen ei liene jätä juurikaan tulkinnan varaa. Kyse on pahan ihmisen, mustan tai harmaan maagikon kohtalosta joko tämän yksilöllisenä tuomiopäivänään ja kuolinhetkellään, tai vaihtoehtoisesti kosmisen kiertokauden lopulla. Tulos on joka tapauksessa sama, ja aivan kuten itsekkyyden ja pahuuden kohtalona on kuolla ja hävitä ykseyden – rakkauden – edessä, niin samalla tavalla sen tietoisuuden, joka on ollut niin perustavanlaatuisen ylpeä ja julma toimissaan ja on pysytellyt näissä väkevästi negatiivisissa ulottuvuuksissa pitkän aikaa, on sen kohtalona on tuhoutua ajan ja aineen hampaiden pyöriessä eteenpäin vastustamattomalla voimallaan.

Tällaisen tietoisuuden kohtalona ei ole vain yksinkertaisesti hävitä tyhjiin ja kääriytyä uneen kuten ”normaalilla tavalla” itsekkään ihmisen, vaan sidottuaan tietoisuutensa niin tavattoman väkevällä persoonallisen tahdonvoiman puristuksella aineen mekaniikkaan ja keskipakoisvoimaan, tulee tuo tietoisuus kuin revityksi kappaleiksi ajan entrooppisissa sirkkelimäisissä hampaissa. Tällainen kohtalo on kaikeksi onneksi hyvin harvinainen, mutta yhtä kaikki mahdollinen valinta kehittyneelle tietoisuudelle ja älylle, mikä ei ole kuitenkaan aikanaan vapautunut itsekeskeisestä magnetismistaan vaan pyrkinyt päinvastoin yksinomaan vahvistamaan tätä puolta olemuksestaan äärimmäiseen yksipuolisuuteen sitoutumalla.

Vasemmassa alalaidassa olevan prometheaanisen hahmon kohtalo on hieman toisenlainen, vaikka kuvan osoittamalla tavalla sekin on kahlittu aineeseen. Kuten on aiemmin kuvattu, on kuin hahmo pitelisi vasenta kättään korvansa edessä, jotta tuo vastakkaisen yläkulman torven ääni ei häiritsisi tai kuurouttaisi sitä. Tämä viittaa pariinkiin asiaan: Ensinnäkin voimme nähdä siinä gnostisen hengen inspiroiman kuvauksen siitä, kuinka alunperin muotoa ja ainetta korkeampi tietoisuus, Luciferin jumalallinen olemus Absoluuttisen Jumalan korkeimpana enkelinä, yrittää estää aikakautisten lakien sanelemaa aineeseen sitoutumista, mikä merkitsee aina enemmän tai vähemmän tämän tietoisuuden sammumista tai hämärtymistä sekä ajallisen kiertokulun, evolutiivisen kehityksen mukanaan tuomaa kärsimystä. Vasen korva on salatieteen ja esoterismin fysiologisessa ja anatomisessa symboliikassa kâma rupan – muotoruumiin – vastaavuus, ja tällä tavoin kuvan enkelihahmo pyrkii välittämään tätä muotoon sitoutumisen periaatetta. Vertaamalla tätä ajatusta lukuisiin pyhistä kirjoituksista löytyviin kertomuksiin enkelten lankeemuksesta ja avatessamme ne esoteerisella avaimella voimme havaita kyseessä olevan hyvin perustavanlaatuisesta ihmisen maapallolle ilmaantumiseen, sukupuoliin jakautumiseen ja evolutiiviseen kehitykseen liittyvästä seikasta (kts. esim. Pekka Ervastin ’Enkelten Lankeemus’).

Tätä symboloi kuvan vasempaan alalaitaan 11. portaan päällä sijaitsevalle aineen kalliolle kahlitun, vihreän käärmeen kiertelemän enkelihahmon ”kauhu ja kapina”, vastahakoinen antautuminen kosmisen demiurgin, luoja-jumalan seitsensävelen edessä. Tämä vertauskuvallinen kapina muodon vankeutta kohtaan muodostuu inhimilliseen psyykeen astuessaan äärimmäisen voimakkaaksi kehitykselliseksi motivaattoriksi, sillä vaikka inhimillinen olento ja persoonallisuus ei sitä tajuaisikaan tai ymmärtäisikään, niin sielu tietää olevansa jotain muuta, jotain paljon enemmän kuin pelkkä lihan ja veren yhteensitoma luukasa, joka palvelee tuntemattomia tarkoitusperiä näennäisen merkityksettömältä ja välinpitämättömältä vaikuttavassa kosmoksessa. Tehdä tämä viimeisin tyhjäksi on yhtä kuin syöstä koko olemassaolo nihilistiseen merkityksettömyyteen. ”Ei. Jotain enemmän on, täytyy olla kaiken tämän ilmenneen elämän takana” sanoo sielu itselleen tässä kehitysvaiheessa, ja persoona tuota ääntä tottelee joko tietoisesti tai alitajuisesti, joko vapaaehtoisesti tai sen suoranaisesti pakottamana – ellei näin olisi, ei minkäänlainen kehitys voisi olla mahdollista.

Mitä muuta on meidän vuosituhantisten tieteidemme ja teknologisen kehityksen yritykset valjastaa luontoa ihmisen palvelukseen, tai vastaavasti humanistien pyrkimykset parantaa ihmiselämän olosuhteita, kuin hapuilevaa yritystä ymmärtää tätä jotain, joka ajaa heitä eteenpäin toimisaan ja tutkimuksissaan? Mitä muuta se on kuin tämän sielullisen ja henkisen evoluution, ylösnousemuksen ideaalin siirtämistä aineelliseen ja ajalliseen elämään usein sillä tuloksella, että alkuperäinen motiivi kääntyy itseään vastaan, aiheuttaen parantamisen ja kehityksen sijaan tuhoa, rappiota – ja tuomion. Totisesti, jos ihmiset vain kiinnittäisivät enemmän huomiota sisäisen ymmärryksensä kasvattamiseen, itsensä ymmärtämiseen ja tuntemiseen, henkiseen kehitykseen aineellisen yltäkylläisyyden, ”käytännöllisyyden”, tympeän itsekeskeisyyden ja omien etujen ajamisen sijaan, usvan tai aavikolla näkyvän kangastuksen lailla liiankin pian häviävän laimean ”onnellisuuden” tavoittelun sijaan, niin silloin, silloin saisimme piankin nähdä kuolleiden nousevan haudoistaan ja julistavan uuden aamun riemukasta koittoa, jumalallisen trumpetin iloista soittoa.

Sen sijaan me teemme kaikkemme saavuttaaksemme aineellisen ja maallisen onnen, takerrumme siihen mikä on itsestään selvästi tuomittu häviäväksi; tällä tavoin hiekan päälle elämämme rakentaen sidomme itsemme ja tietoisuutemme välttämättömyyden lakeja seuraavaan kosmiseen kiertokulkuun, jonka pyörteissä ja ajan hampaissa tulemme saamaan osaksemme hetkellisen onnen lisäksi myös aimo annoksen kärsimystä ja tuota varsin huonosti nimitettyä ”Jumalan Vihaa” (Parousia), mikä ei ole mitään muuta kuin vaikutuksen ja vastavaikutuksen yhteispeliä, karman lain ja Pyhän Hengen armotonta toimintaa. Totisesti Saatana lankeaa taivaasta maan päälle, ja me itse olemme niitä ketkä hänet sieltä alas vedämme ja tuomitsemme itse itsemme turmioon, ellemme halua oppia ja kasvaa sieluina kohti Jumalan ykseyttä ja Itsemme tuntemusta.

Onneksi tämä yllä kuvattu apokalypsi ei ole kuitenkaan koko totuus, vaikka se niin masentavan yleinen ja varsin ajankohtainen skenaario onkin. Vasemmassa ylälaidassa näkemämme tulta leiskuva enkelihahmo suorastaan syöksyy hauta-arkustaan kohti taivaita pääkallo käsissään. Perinteisiin Tarot-kortteihin AVAIN XX – TUOMIO on kuvattu kahden aikuisen, miehen ja naisen, sekä yhden lapsen kädet koholla nouseminen tervehtimään torvea soittavaa enkeliä, ja tämä symboloi mm. kosmista uudelleensyntymää sekä muotosidonnaisuudesta vapautumista jumalallisen tuomion hetkellä. Tämän kortin vasemman ylälaidan hahmo symboloi samaa seikkaa kortin omassa kontekstissa. Kyse on alhaalla kuvatun, aineeseen langenneen ja siihen sidotun, pääkallokukkulalle ristiinnaulitun – muistakaamme Golgatan myyttiä – tietoisuuden vapautumista ajan ja aineen vankeudesta. Suuren vesistön kannattelema hauta-arkku on luonnollisesti tuo ”elävien kuolleiden” asuinsija, ihmisruumis – aineellinen elämä, jonka syvyyksissä jumalallinen tietoisuus uinailee kuin kuolleena, ennen kuin se kerran herää hurjaan eloon ja aktiviteettiin vuosimiljoonien evolutiivisen kehityksen myötä ja metafyysisen älyn periaatteen, tietoisuuden herätessä liekehtivään toimintaan ihmisessä.

Kundalinin aloittaessa käärmemäisen kiertelevän kulkunsa alemmista ruumiinkeskuksista kohti ylempiä, se polttaa kaikki epäpuhtaidet ja ajalliset harhat tieltään. Tällöin ihminen on kuin myytin Lasarus, kenelle Kristus huutaa hautakammion ovelta: ”Lasarus, tule esiin!” Tätä tapahtumaa symboloi kuvassa tulta leiskuva avonainen hauta-arkku, josta mustaan asuun pukeutunut hahmo syöksyy kohti taivaita: tietoisuuden vapautumista aineen ja muodon vankeudesta, ylösnousemusta, kohoamista kohti taivaiden valtakuntaa, kohti ilmenemätöntä maailmaa ja hengen avaruutta, jota viimeisintä hahmon asun mustan väri ja tämän käsissään pitelemä pääkallo symboloi.

Myös tuliset siivet yhdessä pääkallon kera kuvaavat Pyhän Hengen väkevää aktiviteettia korkean älyn painottamassa aspektissa, liekehtivää tietoisuutta, joka pyhän mustan korpin tavoin kaartaa taivaiden ja polttaa kaikki harhat tieltään noustessaan ylös tästä sielujen vankilasta, ajallisista helveteistä, ruumismaailmoista…suuri profeetta lausuu:

Kuolleenne tulevat jälleen elämään,

heidän ruumiinsa nousevat ylös.

Oi, tuhkassa ja tomussa asustelijat,

nouskaa ylös ja laulakaa oodi ilolle!

Sillä sinun kasteesi on valon kaste,

ja varjojen maahan sinä annat sen laskeutua.

– Jesaja XXVI, 19

Taustan vuoriston kolme näkyvää teräväreunaista vuorta kertovat, että tämä työskentely tapahtuu suureksi osaksi hyvin abstraktilla, korkealla älyllis-hengellisellä tasolla. Myös taivaan sini-purppura viittaa tähän, ja sen selkeys torven / pasuunan ympärillä olevia pilviä lukuunottamatta kertoo, että työskentely on laadultaan henkistä. Suuri valtameri on tietenkin maya, mare nostra, koko kosminen ilmennys – ja samalla myöskin Binah, vasemman pilarin huippu & ”Ylemmät Vedet”, Saturnuksen valtakunta. Purppura-violetti sävy viestii myös siitä, että sillä on yhtymäkohtia ja hyvin konkreettisia vaikutuksia myös aineelliseen elämään ja olemassaoloon.

AVAIN XX – TUOMIO:n polku on elämänpuussa Malkuhtista Hodiin sijaitsevalla polulla, eli lähtökohtaisesti suhteellisen ”alhaalla”. Tässä yhteydessä tuo taivaan violetti hohka voisi kuvastaa polun vierellä kulkevan, keskipilarin toiseksi alimman sefiran, Yesodin, piilo- ja alitajunnan vaikutusta kyseisen polun läpäisemiseen. Elämämme ja olemassaolomme, nykyisyytemme on pitkälti menneisyyden määrittelemää ja täten alitajuisilla vaikutteilla ja muistoilla, unilla ym. on meihin aina enemmän tai vähemmän vaikutusta, riippuen siitä millä kehityksen tasolla olemme ja kuinka tietoisia olemme omasta itsestämme ja elämäntilanteestamme. Näillä asioilla on puolestaan hyvin merkittävät vaikutukset siihen, minkälaisia päätöksiä elämässämme teemme ja kuinka toimimme suhteessa itseemme ja toisiimme, ympäröivään maailmaan ylipäätään.

Muistakaamme myös mm. ne tosiseikat, että elämänpuita on tavallaan yksi per olemassaolon taso l. yhteensä neljä perätysten sekä se, että emme koskaan – korkeimmassakaan henkisen kehityksen vaiheessa – jätä Malkuthia varsinaisesti taaksemme, vaan se pysyy aina mukanamme tuona peruskalliona minkä päälle hengen temppeli rakennetaan. Tutkiessamme elämänpuun diagrammeja meidän tulee aina muistaa olla katsomatta sitä liian lineaarisesti tai kapeaulotteisesti, vaan sitä tulisi pyrkiä ja kyetä tarkastelemaan moniulotteisena, maailmoja maailmojen sisällään pitämänä rakenteena. Näistä kaikista syistä johtuen voi olla, että kokiessamme aina syvempiä ja syvempiä tajunnan avartumisia, tietoisuuden laajentumisia, inhimillisiä ja kosmisia vihkimyksiä maailmankaikkeuden salaisuuksiin, ne muutokset, mitkä ruumiillisessa ja psyykkisessä rakenteessamme tapahtuvat aina kaikista alitajuisimmillakin alueilla, voivat tapahtua ja kokea syvällisiä muutoksia aina perusteistaan lähtien siinäkin vaiheessa, kun otamme jo hyvin korkeita vihkimyksiä ja nousemme sieluina ylös kosmoksen hierarkiassa. Inhimillisessä elämänpuussa tätä vastaa alitajunta ja piilotajunta, jotka sisältävät sekä yksilöllisen että kollektiivisen historian tapahtumat ja muistot itsessään.

Kosmisesti samaa periaatetta hieman korkeammassa aspektissaan vastaa nk. akashiset aikakirjat, joihin on salatieteellisten oppien mukaan kirjoitettu uskollisesti kaikki, mitä maailmankaikkeudessa on ikinä tapahtunutkaan. Ne ovat nuo Ilmestyskirjan kuvaamat kirjakääröt, Jumalan käsissään pitelemä Elämän Kirja, Liber Mundi, enkelten ja pyhien kirjurien ylläpitämät kosmiset rekisterit. Kristus sanoo Vuorisaarnassa:

Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.”

Yksilön kehityshistoriassa ja henkisessä kehityksessä, vihkimysaskelissa tämä periaate viittaa siihen Ilmestyskirjankin 20. luvussa (!) mainittuun seikkaan, minkä mukaan jossain varsin korkeassa henkisen kehityksen vaiheessa nämä kirjakääröt avataan ja kaikki paljastetaan, kuolleet tuomitaan sen mukaan mitä ikinä he ovatkaan elämänsä aikana ajatelleet, tunteneet ja tehneet.

Kirjat avattiin…ja avattiin myös elämän kirja. Ja kuolleet tuomittiin sen mukaan, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, sen mukaan mitä he olivat tehneet.” (Joh. Ilm. XX, 12)

Olemmeko olleet sydämissämme rakastavaisia ihmisiä, vai olemmeko olleet ulkokultaisia, tekopyhiä hurskastelijoita? Olemmeko olleet muotouskovaisia kuolleen kirjaimen palvelijoita vai elävän hengen ja totuuden inspiroimia? Onko toimintamme ollut sen laatuista, että olemme kuin hauta täynnä valkoiseksi kalkittuja luita? Kuinka olemmekaan elämässämme toimineet, se kaikki paljastetaan silloin, kun nämä kirjakääröt kunkin kohdalla avataan ja luurangot kaapeista paljastetaan. Silloin on vain itsestämme ja kartuttamastamme – tai halveksumastamme – viisaudesta kiinni, saammeko herran korkeimman torven soiton seurauksena palkkioksemme ylösnousemuksen ja sielun kuolemattomuuden, vai painummeko alas materiaan ja tulemme planetaaristen ja kosmisten myllyjen, ajan hampaiden runtelemaksi.

Vaikka kortti AVAIN XX – TUOMIO onkin pitkälti apokalyptinen kuvastoltaan ja symboliikaltaan, niin aivan yhtä lailla nämä voidaan ymmärtää myös äärimmäisen positiivisina merkkeinä ja nähdä niiden kääntöpuoli. Korttia voidaan katsoa myös täysin neutraalisti, ja nähdä siinä ne objektiiviset tapahtumat mitkä seuraavat jokaista yksilöllistä sielua tämän kiertäessä olemassaolon ja jälleensyntymien kehää kerta toisensa jälkeen. Tämä jälleensyntymisten kehä, emanaation jokahetkisyys, aineeseen laskeutumisen ja henkeen takaisin nousemisen laki tapahtuu ristin lain mukaisesti, ja myös tätä kuvastaa kuvan keskellä oleva risti kolmioineen, kolmoiden keskellä olevat kultaisen leikkauksen mukaisesti pyörivät involuution ja evoluution kehät, aineen ja hengen pyörteet – sekä myös kuvan kulmista löytyvät hahmot.

Tällä tavoin neutraalisti tulkittuina kortin symboliikan kuvasto on todellakin AVAIN koko evoluutiokierron kuvaamiseen, ja eri hahmot yhdessä ristin kanssa merkitsevät seuraavia askeleita emanaation kehässä, tietoisuuden kiertokulussa luonnon eri valtakuntien lävitse:

  1. oikea yläkulma & torvensoitto: luomisen ensimmäinen sädehdys ja Logoksen laskeutuminen aineeseen
  2. oikean alakulman sirkkelinterät & kosmiset pyörät: aineellisen luonnon, mekaanisen evoluution kiertokulku
  3. vasen alakulma, portaat & kiveen sidottu enkelihahmo: tietoisuuden asteittainen herääminen aineesllisessa luonnnossa (kivikunnassa, kasvikunnassa, eläinkunnassa), kulminaatiopisteenään ihminen, ”Jumalan Kuva”
  4. vasen yläkulma & musta palava enkelihahmo: tietoisuuden vapautuminen aineesta ja ruumiillisuudesta, sielun kuolemattomuuden toteutuminen ja ylösnousemus, inhimillinen ja kosminen pralaya

Luonnollisesti tämä on ihanteellinen kuvaus kehityskaaresta, ja todellisuudessa nykyhetkessä risteävät keskenään lukuisat eri kehityssyklit ja kehitysvaiheet, niin että läsnä maailmassa on sekä alakulman kuvaamia ”epäonnistumia”, ihmisiä jotka eivät ole kyenneet aikanaan tekemään omaa osaansa ja voittamaan itseään että myöskin niitä sieluja, jotka ovat jääneet maapallon auraan edistääkseen siinä asuvien sielujen kehitystä ja inspiroidakseen kehittyneitä yksilöitä kohti henkistä kehitystä ja tietoisuuden laajenemista – vihkimystä.

Ensin mainitut yksilöt ja tahot, jotka varsinaisen lankeemuksensa vuoksi toimivat maailmassa oman ylikiihottuneen itsekeskeisen magnetiminsa eteenpäin ajamina, ovat noita teosofisen kirjallisuuden ”saatanoita”, ”lucifereja” ja ”ahrimaneja”, nimet jotka kaikki viittaavat johonkin yksittäiseen inhimillisen olennon prinsiippiin, mikä on näissä yksilöissä yksipuolisen ylikorostunut. Nämä kolme prinsiippiä ovat järjestyksessään: materialismi, seksuaalisuus ja vallanhimo – ihmiskunnan kolme suurta orjuuttajaa ja Saatanan olemuksen kolme mysteeriä, Kristukselle erämaassa asetetut kolme kiusausta. Ennemmin tai myöhemmin kuitenkin yllä mainittu kehityskaari on jokaisen yksilöllisen sielun läpikäymä, ja aikanaan ”saatanatkin armahdetaan”, jossain tulevassa maailmassa tai aurinkokunnassa nämä nyt langenneet ja kadotetut sielut ansaitsevat vapahduksensa – aivan kuten traditionaalinen tieto aina Origenestä myöten on kertonut.

Saksalainen mystinen ja idealistinen filosofi Friedrich Schiller sanoi aikanaan, että ihmiskunnan historia on sen tuomio. Toisin sanoen, kehityshistoria on jatkuvaa tuomiota, historiallisten aikakausien kriisiä toisensa jälkeen, ”historian hirmuvaltaa”, kuten Mircea Eliade asian nerokkaasti ilmaisi. Maailmanhistoria on jatkuvaa ja loputonta Jumalan luomista ja tuhoamista, kosmista leikkiä – Shivan jumalallista tanssia, jolla hän tuhoaa Brahman luoman ja Vishnun ylläpitämän maailmankaikkeuden.

Pitkälti tämä kortti on myös symboliikkansa suhteen hyvin ajankohtainen aikakautemme tapahtumat ja merkit huomioon ottaen. Kuten toista edeltävässä avaimessa ’TÄHTI’ on pohdittu, ihmiskunta seisoo sekä yksilötasolla että suurena kollektiona, henkisenä ihmiskuntana, kahden maailman ja sivilisaation rajalla, ja tällöin ajankohtaiseksi tulee myös tämä aikakautisen tuomiopäivän symboliikka. Sama ajatus pätee tietysti myös hyvin pitkällä aikavälillä aivan planetaarisessa ja kosmisessa mittakaavassa, sillä kuten hermeettinen aksiooma ”niin on ylhäällä kuin on alhaalla” (as above so below) sekä yllä kuvattu heksagrammi myöskin toisessa kontekstissaan symboloi, mikrokosmos (ihminen) ja makrokosmos (Jumala tai Maailmankaikkeus) ovat aina toistensa heijastuksia ja hyvin konkreettisella tavalla vastaavuussuhteessa toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sillä ei ole olemassa olemassaoloa tai elämää erossa suuresta kokonaisuudesta, Jumalasta, kosmoksesta, kaikkeudesta – Ykseydestä. Siirtykäämme sen pohdiskeluun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: