Tarot – Tutkimusmatka Itseen: AVAIN XII – HIRTETTY

Suurten Vesien Henki (Spirit of the Mighty Waters)

23. polku, Hodista Gevurahiin

23. polku on Vakaa Älykkyys, ja sitä kutsutaan tällä nimellä sen vuoksi, että sillä on pysyväisyyden hyve suhteessa kaikkiin muihin numerointeihin.”

Kirjain: Mem

Merkitys: Vesi

Lukuarvo: 40

Sävel: G#

Elementti: Vesi

Sefira: Gevurah

Chakra: Anahata

Riimu: Nauthiz, Algiz (käännetty)

Astrologia: Neptunus

Alkemia: Vesi

Henki / Enkeli:

Värit: Hiekka, Kelta-ruskea

Viikonpäivä: Maanantai

Tuoksu: veri, hiki

Kasvit: Lootus, lumme, kaktus, vesikasvit, sahrami, pihlaja, pyökki, tammi, saarni

Vaihtoehtoisia nimiä: Hirtetty Mies, Itseuhraus, Kärsimys

Aisti: Maku

Elämänalue: Tunteet, uskonnollisuus, hengelliset tavoitteet

Symbolit: Erämaa, valtameri, hirsipuu, käännetty Algiz- riimu, korppikotka

Arkkityyppi, Jumal-hahmo tai Jumalatar: Odin, Kristus

Motto: ”Kasvun edellytys on uhraus.”

Positiiviset merkityssisällöt: epäitsekkyys, uhrivalmius, uhrautuminen muiden puolesta, kärsivällisyys, pitkäjänteisyys, henkinen etsintä, persoonan kuolema, vapaaehtoinen askeesi, hengellinen paasto, totuudenjano

Negatiiviset merkityssisällöt: itsesääli, marttyyrismi, itsekeskeisyys, ahdasmielisyys, kapeakatseisuus, ylenmääräinen työnteko / raataminen, välinpitämättömyys omasta terveydestä, väkivaltaisuus ja julmuus itseä kohtaan, fakirismi, arkisen elämän tyydyttämättömyys, dualistinen ajattelu ja toimintatapa, yksinäisyys, turhautuminen

Kuvaus: Kuvassa näkyy mieshahmo, joka roikkuu ylösalaisin. Kuten kuva ja kortin nimikin kertoo, hänet on naulattu puuhun ja hirtetty tähän asentoon. Tämän lisäksi hänet on lävistetty nauloin yhteensä neljästä eri paikasta, hänen vasemman silmänsä paikalla on pelkkä tyhjä musta kuoppa, ja myös hänen otsansa vuotaa verta. Myös hänen oikeassa kyljessään näyttäisi olevan kuin viiltoaukko, josta vuotaa valtoimenaan verta. Miehen oikea jalka on koukistettuna vasemman päälle, ja näiden molempien läpi on lyöty sama naula. Ehkäpä ATU V -kortin Vihkijän naula…?

Miehen pää on ajeltu paljaaksi ja hänen vatsassaan näkyy iso ammottava viiltoaukko, josta hänen sisäelimensä, etenkin maksa ja suolisto paistavat läpi. Miehen ruumista sekä hirsipuuta pitkin kiemurtelee alaspäin iso musta käärme. Huomatkaamme, kuinka hahmon jalkojen asento muodostaa käänteisesti saman kuvion kuin Kuningas-kortissa ”Jupiterista hallintovaltaa” kuvaava – kun tarkastelemme Kuninkaan jalkoja, voimme huomata, että kuvio muodostaa kuin Jupiterin astrologisen symbolin – toisen jalan pitäminen ristissä polven päällä.

Hirttopuu näyttäisi roikkuvan isomman puun oksasta ketjuin, ja se on käännetyn Algiz-riimun muotoinen. Algiz -riimu on sekä elämän että kuoleman symboli, ja se symboloi myöskin omalla tavallaan elämänpuuta, jonka juurten kerrotaan olevan taivaassa ja oksien kurottavan kohti maata – siis juuri päinvastoin kuin olemme tottuneet puun ymmärtämään. Tämän lisäksi se symboloi pystyasennossa ilmentyessään ihmistä, jonka kädet ovat kohotettu kohti taivasta. Tämä seikka tekee riimusta sisällöltään hyvin ambivalentin, ilmeni se sitten käännettynä tai ylöspäin osoittavana. Hirtettyä mieshahmoa ympäröivä maisema on sekin hyvin puhutteleva. Taustalla paistaa punahehkuinen, kuumottava aurinko. Maasto näyttää laajalta, hiekkadyynien muodostamalta erämaalta, jossa puhaltava tuuli saa sen muistuttamaan kuin suurta hiekkamerta. Vai voisiko kyse olla sittenkin vesistöstä, ehkä valtamerestä? Taivaalla lentelee kolme mustaa lintua, jotka vaikuttavat olevan korppikotkia. Ne kiertelevät ja kaartelevat taivaalla kuin saalista etsiskellen. Ehkäpä kolme kohtalon lintua kuten kolme kohtalotarta lintumaisessa, ilmavassa muodossa?

Tämä kuva puhuu pitkälti puolestaan, kun muistamme jokaisen kuvan edustavan jotain puolta omasta itsestämme. Samalla on mahdollista, että se tulee helposti käsitetyksi väärin, etenkin jos kortti käsitetään liian kirjaimellisesti. Miksi ihmeessä mies on hirtetty tai hirttäytynyt juuri ylösalaisin? Miksi hän ei ole hirttänyt itseään ”normaalisti”, mikä on syynä tähän inversioon? Vastaus näihin kysymyksiin löytyy siitä tiedosta, että tämä kortti kertoo veto- ja painovoimasta erityisesti henkisessä mielessä. Hirtetty mies on ylösalaisin, koska hän näkee kaiken hengestä käsin, ainoa todellinen luja maa hänen jalkojensa allaan on ylhäällä taivaassa, hänen juurensa ovat elämänpuun lailla ainoan luona taivaissa, kun sen sijaan tämä aisteillemme niin kovin konkreettiselta tuntuva maa on usein pelkästään harhojen ja valheiden tyyssija, hiekalle rakennettu talo, joka pyyhkiytyy ajan ja aineen voimien tuloksena pois muististamme, kun hetkeksi jätämme sen tarkastelun sikseen ja lakkautamme kiihkeän, muka-järkevän toimintamme.

On jossakin yhteydessä sanottu, että kaikki suuret ja mullistavat ajatukset ovat aluksi ”jumalanpilkkaa”. Jeesus Kristusta pidettiin aikansa lainoppineiden, fariseusten ja kuolettavaa kirjainta seuranneen kuorettuneen juutalaisen papiston taholta jumalanpilkkaajana ja lainrikkojana hänen mm. jyristessään temppelin rappiota kohtaan, parantaessaan ihmisiä, rikkoessaan sapatin lepo-sääntöä – myös omaan ylellisyyteensä rappioituneet roomalaiset vallanpitäjät pitivät häntä vaarallisena kansankiihottajana. Jeesus oli siis vaarallinen ihminen, yhden miehen oppositio, ja hänet piti poistaa näyttämöltä ettei hän vain herättäisi ihmisiä ajattelemaan itse, kuuntelemaan enemmän sydäntään kiveen hakattujen lakien ja dogmien sijaan. Suuri runoilija Kahlil Gibran onkin sanonut osuvasti, että ”Kristus on ilmestynyt maailmassa lukemattomia kertoja, ja häntä on aina pidetty ihmisten taholta hulluna”.

Abir Taha puolestaan kirjoittaa fiktiivisessä ja erittäin vertauskuvallisessa teoksessaan ’Epic of Arya’ henkisestä etsinnästä ja pyhyyden kaipuusta. Teoksen päähenkilö Arya kohtaa yhdessä kohtauksessa päällään seisovan munkin, hämmästelee tämän toimintaa, ja aloittaa keskustelemaan tämän kanssa. Aryan ihmetellessä syytä hänen päällään seisomiseensa, munkki vastaa hänelle seuraavalla tavalla:

Sinä katsot minua ja näet jotain epäluonnollista, jotain absurdia ja jotain, mikä on pahasti pielessä…mutta, oletko katsonut omaa maailmaasi, missä elät näinä päivinä? Maailma se on, joka seisoo päällään! Maailma on tullut hulluksi ja hämäräksi ja on pahasti sekaisin…kaikki on käännetty ylösalaisin, hyvä ja paha, korkeampi ja alhaisempi, musta ja valkoinen, Jumala ja Paholainen! Ja jos minä seison tällä tavoin ylösalaisin, on siihen syynä se, että haluan nähdä maailman sellaisena kuin se kerran oli, sellaisena kuin se pitäisi olla…”

Tämä on hyvin syvällinen ja perustavanlaatuinen kokemus, joka tulee jokaiselle henkiselle etsijälle ja vaeltajalle jossain vaiheessa henkistä kehitystä – tuntemus kaiken maallisen ja arkisen elämän turhuudesta, nk. tavallisen elämän tyhjyydestä, hengen erämaasta. Niin paljon kuin arkiset ja maalliset ihmiset voivatkin imeä tyydytystä tästä kuunalisesta maailmasta, maallisista nautinnoistaan ja turhamaisuuksistaan, niin henkiseen tietoon ja ymmärrykseen,

Jumalan ja pyhyyden kaipuuseen heränneelle ihmiselle kaikki tuo alkaa jossain vaiheessa tuntumaan täysin tyydyttämättömältä ja tyhjältä, joltain sellaiselta mikä ei voi mitenkään ruokkia hänen henkistä nälkäänsä, tyhjiötä hänen sielussaan, turhuuden tunnetta minkä arki ja ulkoinen elämä, seurapiirien ja juhlimisen pinnallinen kiilto hänessä aiheuttaa. Siinä vaiheessa ihmiselle tulee kokemus siitä, kuin hänet olisi heitetty yksin autioon erämaahan, missä ihmisen hahmoon naamioituneet korppikotkat vain odottavat tilaisuutta päästäkseen raatelemaan hänetkin vuorollaan aineellisuuden ja mammonan palvonnan alttarilla. Tällöin ihminen voi tulla niin täydellisen epätoivon ja hengellisen masennuksen lyömäksi, että hänestä tuntuu kuin hänen olisi parempi kuolla pois tästä haamujen ja varjojen maailmasta.

Ja juuri näin hänen tuleekin tehdä, mutta tuon kuoleman ei tule olla itsensä kiduttamista tai fyysistä itsensä murhaamista, sillä ruumis on pelkkä symboli, sielun ja hengen väliaikainen, mutta sellaisenaan arvokas asunto, minkä riistäminen ja murhaaminen ei voi koskaan olla ratkaisu ongelmiin, joiden alkuperä ja ratkaisu on muualla, vaan mikä on vain yksi tapa sitoutua tähän maailmaan ja sen vääristyneisyyteen. Sen sijaan tuon kuoleman tulee tapahtua hengessä, hengen tulee olla sen päämäärä ja tavoite, henkiseen kasvuun ja itsekkyyden kuolemaan sen tulee tähdätä.

Yksi suojautumisen keinoista voi olla myös täydellinen eristäytyminen ulkomaailmasta, ja vaikka se voikin olla ajoittain välttämätöntä ja hyväksi sielulliselle terveydelle, voi se käydä pidemmän päälle myös hyvin raskaaksi ja perustua myös väärälle motivaatiolle – vääränlaiselle ylpeydelle. Pekka Ervast kuvaa osuvasti tätä ”kynnyksen vartijaksi” – muistakaamme myös edellinen mysteeri! – ja ”yksinäisyyteen houkuttelijaksi”, sanoen siitä seuraavaa (Esoteeriset Opetukset, Epistola 24):

Nyt on kokemus esoteristin elämässä se, joka on tärkeä, ja joka tulee eteen erilaisissa vivahduksissa ennemmin tai myöhemmin. Tämä nouseva tunnusmerkki on siinä, että ihmisen valtaa vallan merkillinen yksinäisyyden tunne. Hän tuntee olevansa yksin maailmassa, tuntee, ettei kukaan häntä ymmärrä tai kukaan hänestä välitä. Hänellä ei ole mitään edessä. Ennen hän luuli, että hänellä oli ystäviä, veljiä, ja rakkaita. Ja esoteristille tulee usein tuo yksinäisyyden tunne. Hän voi olla niin herkkä, että jokin pieni sana vain toisen suusta lähettää hänet aivan erämaahan, niin että hän ajattelee: Mitä varten minä oikeastaan elän, kuollahan minun pitäisi. Tällainen tunne esoteristin sisäisessä minässä on aivan tavallinen ja se voi uudistua kerta toisensa perästä ja voi tulla yhä voimakkaampana.

Mitä tämä on? Tämä on sitä, että ihminen joutuu tekemisiin oman kynnyksenvartijansa kanssa, joutuu siis kynnyksen eteen, jota vartioi tällainen kummallinen yksinäisyyteen houkuttelija. Siinä – jos osaisimme katsella – on kaikenlaisia toisiakin olentoja, jotka houkuttelevat kuolemaan pois, lähtemään pois tästä maailmasta. Mitenkä hänen on meneteltävä tässä? On tietysti tapauksia, jolloin ihminen on murhannut itsensä, on voinut olla tietämättään esoteristi tällä yhdellä tiellä, niin että hän on voinut tulla tähän yksinäisyyden tunteeseen… Silloin on hänen edessään velvollisuus, että hänen täytyy vastata tuolle yksinäisyyden houkutukselle: ”Mutta minä olen kosmillinen olento, minulla on kosminen tehtävä ja minä olen hankkinut itselleni elämänymmärryksen, jossa vaikuttavat suuret kosmilliset voimat. Minun tehtäviini kuuluu, että ymmärrän nyt tällä hetkellä, että näiden kosmillisten voimien takia on minunkin elämäni tärkeä…kun se kokemus tulee, niin silloin pitää tietää, että siinä vaaditaan, että hän painottaa oman elämänsä tärkeyttä, niin paradoksaaliselta kuin se tuntuukin…”

Hirtetyn miehen vasemman silmän puuttuminen muistuttaa meitä muiden symbolisten vastaavuuksiensa ohella germaanisesta ja skandinaavisesta traditiosta löytyvästä Odinin myytistä. Odin-Wotan hirtti itsensä elämänpuuta symboloivaan saarneen yhdeksäksi vuorokaudeksi, uhrasi persoonallisen itsensä todelliselle Itselleen saavuttaakseen riimujen salaisuudet, jotka kuvastavat henkistä tietoa ja niiden sovellutustaitoa. Myös jo mainituilla korppikotkilla on yhteys Odinin myyttiin, ja positiivisessa yhteydessään kaksi niistä kuvastavat Odinin kahta vertauskuvallista lintua, korppia, joiden nimet ovat Hugin ja Munin, ja jotka tarkoittavat mm. ajattelua ja muistia. Niitä on tällä tavoin verrattu myös shamanistiin harjoitteisiin ja skandinaavisen perinteen konsepteihin fylgjasta ja hamingjasta, jotka ovat osoituksia shamanistisen tietäjän ja maagikon yliluonnollisista kyvyistä muuttaa muotoaan.

Grimnismál kertoo Odinin suulla:

Hugin ja Munin lentävät päivittäin

Yli laajan maanpiirin

Pelkään Huginin puolesta, ettei hän palaakaan,

mutta vieläkin enemmän hermostunut olen Muninin puolesta…”

Odinin uhrauksen symboliikkaa olemme käsitelleet jo aiemmin Magus -kortin yhteydessä, ja siellä käsittelimme myös oikean ja vasemman silmän symboliikkaa. Traditionaalisessa vertauskuvakielessä vasen silmä merkitsee mm. persoonallista järkeä ja ihmispersoonallisuutta, nk. kuuluontoa. Laajasti ajatellen tämä merkitsee ajallista tietoisuutta, mikä on esteenä korkeamman tiedon vastaanottamiselle ja todelliselle ymmärtämiselle.

Muistakaamme tässä yhteydessä myös Vuorisaarnasta löytyvät Jeesuksen sanat: ”Kun annatte uhria, älköön vasen kätenne tietäkö mitä oikea tekee” & ”Jos siis toinen silmäsi viettelee sinut, revi se irti. Sillä totisesti, on parempi että yksi jäsenistäsi uhrataan kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.”

Ensimmäisen lausahduksen käsi voidaan ymmärtää aivan yhtä hyvin myöskin silmäksi, vertauskuvan olennainen todellisuus eri ruumiinosien symboloimien vastakohtaparien sisällöstä pysyy edelleen täysin samana. Tämä vertauskuvallinen ruumiinjäsenen irti repiminen ja toisen osan tiedostamattomuus toisen toiminnasta merkitsee siis sitä, että jätämme huomiotta kulloinkin meitä henkisessä työssämme estävän äänen suggestion tiettyyn ajattelu- tai toimintatapaan ja pyrimme sen sijaan kuuntelemaan sitä ääntä, joka ehkä vaatii meiltä enemmän omistautumista ja persoonallisten tavotteidemme uhraamista, mutta joka on kuitenkin oikea tapa toimia, ja joka myös palkitsee meitä viime kädessä enemmän sen lisäksi, että toiminnastamme koituu myös muille henkistä hyötyä. Tämä ei taaskaan merkitse mitään hyödyllisyysajattelua materiaalisessa mielessä, ei mitään modernin maailman tympeän pragmaattista utilitarianismia, vaan toimintaa, joka koituu koko maailman henkiseksi hyödyksi.

AVAIN XII – HIRTETTY, joka kertoo henkisen etsijän vaelluksesta aineen ja arjen, ajallisen maailman erämaassa, kehottaa meitä uhraamaan tai heittämään toisen silmämme – ajallisen, persoonalähtöisen ajattelun ja toiminnan – menemään, koska siitä ei ole apua etsinnällemme, vaan joka voi muodostua merkittäväksi esteeksi, masennuksen, epätoivon ja jopa lankeemuksen lähteeksi. Tässä mielessä kortti siis kehottaa meitä pitämään silmällä yksin sitä ikuista, ajatonta maailmaa ja totuutta, mikä on ainoa tosi todellisuus kaiken ohimenevän, hiekalle rakennetun ja ajan toimesta hajoavan maailman taustalla – sen ytimessä.

Se kehottaa meitä pysyttelemään tyyninä, kärsivällisinä ja iloisina kaiken hajoamisen ja kärsimyksen aikana, silloinkin, kun ”sielun pimeäksi yöksi” kutsuttu tila vaikuttaa olevan ikuinen, eikä seuraavasta aamunkoitosta ole tietoakaan. Ehkä tässä yhteydessä, kortin teemaan ja kuvastoon osuva vertauskuva voisi olla myös iloisena ja kärsivällisenä pysytteleminen silloin, kun maailmallinen tietoisuus, maailmallisen järjen aurinko kuumottaa olemustamme ja ympäröivää maailmaa, laittaen ihmiset ja yhteiskunnat juoksemaan sen paahteen alla kiihkeästi ja päämäärättä kuin ikuisen, päättymättömän janon eteenpäin ajamat nälkäiset aaveet, jotka eivät oikein tiedä mitä etsivät, ja minkä vuoksi he juoksevat eteenpäin toimissaan niin kiihkeästi kuin mitä ne tällä mustalla ajalla tekevätkin.

Avilan Teresa kirjoittaa henkiselle ihmiselle aiheutuvasta tilasta, kun hän näkee tämän maailman ihmisten hulluuden, mutta ei ole itse vielä kuitenkaan täysin vapautunut:

Sielu näyttää minusta olevan tällöin tilassa, jossa sille ei tule mitään apua taivaasta eikä se ole siellä itsekään, mutta ei myöskään himoitse mitään maailmallista. Tällöin se on kuin ristiinnaulittuna taivaan ja maan väliin, kärsii, mutta ei saa apua kummaltakaan suunnalta.” Kristus sanoo samaan asiaan liittyen: ”Ketuilla on kolonsa ja Taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin päätään nojata.”

AVAIN XII – HIRTETTY kertoo ristiinnaulitsemisen mysteeristä, persoonallisuuden ristin kantamisesta, maailmalle kuolemisesta ja totuudelle uhrautumisesta. Tämä iloisena ja kärsivällisenä koetusten läpi kulkeminen, aito nöyryys, ei tarkoita kuitenkaan mitään tympeää konformismia tai pelkurimaista vallitseviin olosuhteisiin sopeutumista, muiden ihmisten itsekkyyden hyväksymistä tai palvelua, vaan avoimuutta henkistä totuutta kohtaan ja nöyryyttä yksinomaan Jumalaa, todellista Itseä ja henistä todellisuutta kohtaan. ”Ihmistäkö minun on toteltava, vai Jumalaa…”

Riippuen ihmisen luonteesta, henkinen ihminen voi aivan hyvin olla joko hillityn lempeä tai täynnä tulta ja toimintaa, ja taistellessaankin tällainen ihminen on täynnä rakkautta sekä totuutta että kanssaihmisiään kohtaan. Onkin varsin osuvasti sanottu, että hyväntahtoisen ihmisen on oltava hankala tapaus läheisilleen. Vain itsekeskeiset pelkurit välttävät taistelua ja konfrontaatiota silloin, kun sitä vaadittaisiin asioiden laittamiseksi paikoilleen. Tällaiset ihmiset maa nielee, taivas heidät käännyttä takaisin porteillaan, ja ilmestyskirjan enkeli sylkäisee heidät suustaan heidän valjuutensa – maallisuutensa – vuoksi, olivat he nimellisesti sitten ”kristittyjä” tai ”pakanoita”.

Alla olevassa kuvassa olemme verranneet Hirtetyn kuvaa ylösalaisin käännetyn elämänpuun kanssa. Näyttäisi siltä, kuin hahmon eri kehonosien ja kuvan tulkinnan kannalta avainkohtien sijainnit osuisivat melko hyvin eri sefiroiden kohdalle. Kyseisestä elämänpuun diagrammista puuttuu salainen pseudo-sefira Daath, mutta jos laittaisimme sen sille kuuluvalle paikalle, se osuisi aika tarkkaan Hirtetyn miehen sydämen kohdalle, ja tästä sekä Binahiin että Chokmahiin kulkevat kädet voisivat olla hyvin näistä Daahin kautta risteäviä salaisia polkuja. Tämä itsessään herättää useita hyvin mielenkiintoisia lisäkysymyksiä ja tutkimuksen suuntia hirtetyn miehen symboliikan suhteen, aivan kuten muidenkin sefiroiden vastaavuudet hahmon kanssa.

Muistaessamme myös kirjan johdannossa esitetyn kuvan primordiaalisesta Adam Kadmonista ja tämän suhteesta elämänpuun sefiroihin, voisi tässä kyse olla elämänpuun varjopuolesta, nk. kuolemanpuusta ja klippotheista, kuorien maailmasta, ja siitä kuinka Hirtetyn miehen symboliikka kertoo näiden ”kuorien maailmain” suggestiosta vapautumisesta. Erityisen mielenkiintoinen on sefiran Tiphereth kohdalla sijaitsevat hahmon sukupuolielimet sekä Hodista Gevurahiin kulkevan polun – mikä on Hirtetyn miehen kortin vastaavuus elämänpuun poluilla! – välille siipensä levittänyt musta korppi. Tämän symboliikan kautta kuva voisi viitata mm. seksuaalivoiman sublimaatioon Tipherethin aurinkovoiman l. sydämen työn avulla, sekä HOD-sefiran kuvaaman konkreettisen mielen mortifikaatioon mustan korpin symboloiman älyllisen työskentelyn avulla. Lukuisia muitakin vertailuja voisimme kuvasta sefiroiden vastaavuuksien suhteen tehdä, mutta jättäkäämme jotain myöskin lukijan omien tutkimusten ja intuition työstettäväksi.

AVAIN XII – HIRTETTY vastaa heprean kielen kirjainta Mem, joka tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ’vesi’. Kirjaimen gematrinen arvo on 40, ja sen vastaavuuksia ovat mm. seuraavat sanat ja käsitteet: ’taistelun poika’, kirkkaus, vetää ulos, peittää, piilottaa, kantaa, tuoda esiin, nostaa, vannoa, sitoa, toimia kärsimättömästi, tuho, lohduttomuus, yksinäisyys. Kaikkien näiden sanojen ja käsitteiden voidaan hyvin nähdä liittyvän tavalla tai toisella kortin tematiikkaan. Se sijaitsee elämänpuun rakenteessa vasemman pilarin 23. polulla, sen kulkien vertikaalisesti Hodista Gevurahiin. Hodin vastaavuus astrologiassa on Merkurius, ja Gevurahin vastaavuus puolestaan Mars. Tämän voisi nähdä merkitsevän itseuhrausta korkeamman älyn ja rakkauden alaisuudessa, 32 Viisauden Polun kommentaarin ’Vakaan Älykkyyden’ liittäen sen mm. kärsivällisyyden ja itsekurin hyveisiin.

Myös kortin värit vastaavat Merkuriuksen ja Marsin värejä, kirkkaankeltaista ja punaista, ja miehen roikkumista puussa ylösalaisin verta vuotaen voitaisiin verrata siihen, kuinka hänet on laitettu roikkumaan ja ennen pitkää tullaan, itseuhrauksen myötä, vetämään ylös tätä Hodista Gevurahiin kulkevaa polkua. Hirtetty tulee siis persoonallisuuden kuolemassaan ylösnostetuksi, kirkastetuksi – rakkaudessa uudelleensyntyneeksi. Tässä kontekstissa taivaalla oranssinpunaista hehkuaan loistava Aurinko voidaan ymmärtää keskipilarin tällä välillä sijaitsevaa Tipherethiä vastaavaksi ja vasemman pilarin ankaruutta tasapainottavaksi Hengen Auringoksi, Kristus-prinsiipin lämmöksi, mikä on työn vakaan etenemisen suojelija ja varmistaja so. ’Vakaa Älykkyys’.

Kortin toinen nimi ’Suurten Vesien Henki’ puolestaan liittää sen Vasemman Pilarin huippuun Binahiin, mikä on korkeamman henkisen kolminaisuuden kolmas osatekijä, ja jonka metafyysinen olemus on Suuret Vedet tai Korkeammat Vedet, maailmankaikkeuden ja kosmoksen matriisi, aineen perusluonto ilman minkäänlaista erillisyyttä; nk. Suuri Äiti, joka tunnetaan myös mm. Magna Materin ja Prakritin nimillä. Tätä heijastaa kuvassa tuulten pyörittämät hiekkavaltameret. Yksi Binahiin liitetty hengellinen kokemus on teknilliseltä nimeltään ”Surun Visio”, joka on osoitus mm. äärimmäisen korkeasta hengellisestä ymmärryksestä, herkkyydestä ja empatiasta, ja mitä olemme ylläkin osittain kuvailleet kortin tematiikkaa käsitellessä. Jälleen kerran, kaikkien eri osatekijöiden voidaan nähdä kietoutuvan hyvin kauniisti yhteen.

Hirtetyn miehen ympärillä kiemurteleva musta käärme symboloi useampiakin asioita, mutta metafyysisesti tärkein niistä liittyy ihmiskunnan lankeemuksen myyttiin ja käärmeen osuuteen siinä: kyse on involuutiosta, lihaan ja aineeseen laskeutumisesta. Johtuen tästä maailman ja ihmisen aineeseen päin laskeutuvasta tendenssistä, käärmeen hyvän ja pahan tietoon kannustavasta toiminnasta ja aineellisen järjen kehittymisestä henkisen intuition ja metafyysisen älyn kustannuksella, tulee todellinen Taivaallinen Ihminen meissä kuin hirtetyksi, kuristetuksi ja sidotuksi vuosimiljoonien evolutiiviseen kehitykseen aineellisen kärsimyksen ristillä, palatakseen tämän pitkän kierroksen jälkeen takaisin henkeä kohti. Puussa näkyy yksi ainoa oksa, se mikä kannattelee Hirtetyn miehen hirsipuuta. Tämä symboliikan kuvasto liittyy olennaisesti eläinrataan ja sen symboloimaan olemassaolon kiertoon, juuri yllä mainittuun involuution ja evoluution pyörään, sen liikkeeseen ensin ylhäältä alas kohti ainetta ja jälleen takaisin kohti henkeä.

Kun muistamme, että AVAIN XII – HIRTETTY on todellisuudessa houkasta laskemisen aloittaen Ison Arcanan 13. kortti, tarkoittaa tämä sitä, että tässä vaiheessa tietoisuus on käynyt läpi kertaalleen kaikki 12 merkkiä, joita elämänpuun kaksitoista oksaa symboloi esimerkiksi kuvassa Rakastavaiset. Nämä 12 oksaa liittyvät yhtä lailla sellaisiin seikkoihin kuin 12 kuukautta, 12 opetuslasta Mestarinsa ympärillä, jne. Tässä vaiheessa yksikään muu oksa ei ole enää näkyvillä (joissakin Tarot-pakoissa ne näyttäytyvät katkottuna), koska niiden sisältämät asiat on jo käyty läpi, niiden totuudet ovat sulatettu, inkarnaatioiden kierrot ovat saapuneet siihen pisteeseen, että persoonallisuus on valmiina siirtymään seuraavaan vaiheeseen, persoonallisuuden kuolemaan ja uudelleen syntymiseen ylhäältä.

Pitkät hiukset symboloivat mm. henkistynyttä elämänvoimaa ja nuoruutta, elämäiloa ja viatonta luonnollisuutta. Hirtetyn miehen pää on kuitenkin ajeltu paljaaksi mm. buddhalaisten munkkien tavoin, joiden päät ajellaan paljaaksi heidän munkiksi vihkiytymisen ja hengelliseen yhteisöön hyväksymisensä yhteydessä. Hirtetyn miehen kohdalla tämä symboli viittaa hänen maailmasta poisvetäytymiseensä ja itsekieltäytymykseensä, mikä on ennen kaikkea sisäinen teko, mutta mikä voi saada enemmän tai vähemmän konkreettisia ilmenemismuotoja ihmisestä riippuen.

1900-luvulla elänmyt ja vaikuttanut sveitsiläinen traditionalisti ja todellinen tietäjä, kirjailija Frithjof Schuon kirjoitti hienosti kirjassa ’Esoterism as a Principle and a Way’, että primordiaalinen ihminen oli aina tietoinen Jumalan läsnäolosta ja kaikki maailmassa ilmenevä näyttäytyi hänelle aivan luontevasti Jumalan itseilmaisuna, mutta aineeseen langenneen, Eedenistä karkotetun ihmisen tulee uudelleen löytää tämä tunne ja ymmärrys maailmasta teofaniana, Jumaluuden itseilmaisuna. Tämän vuoksi aineeseen langenneen ihmisen täytyy jatkuvasti pyrkiä ja etsiä loputtomasti, kunnes hän löytää. Kuten Traditio kuitenkin lohduttavasti kertoo ja lupaa, ”etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan”.

Ymmärtäessämme tämän symboliikan läpäisevän kaiken olemassaolon absoluuttisen Hengen tavoin, on se erittäin hyvin soveltuva kaikille eri elämänalueille aivan arkisimmista toimista aina sielumme pyhimpiin tuntoihin saakka. Palvelemmeko elämässämme omaa pientä minäämme, egoismiamme, rakennammeko toimintamme persoonallisuuden hiekan päälle? Ajammeko toiminnallamme itseämme yhä ahtaammalle hengen näkökulmasta, suljemmeko pelkuruudesta itsemme muilta ihmisiltä ja nostammeko vaivihkaa itsemme jalustalle, vain todeten myöhemmin, yleensä katkerien kokemusten jälkeen ja kyynisyyden iskiessä, toimintamme tyhjyyden? Vai kuuntelemmeko tuota paljon vaikeammin kuuluvaa, mutta ei yhtään sen vähemmän todellista Hengen ääntä, sydämen hiljaista tietoa, mikä kertoo jo lapsellekin riittävän hyvin sen miksi hyvä on hyvää, ja miksi pahan palkkana on ennen pitkää hävitä olemassaolon syvyyden ja hengen todellisuuden edessä? Tai yhtä hyvin: tapammeko itseämme hiljalleen raatamalla, työnarkomanialla, jotta emme vain joutuisi hetkeksikään pysähtymään ja tajuamaan tyhjyyttä ympärillämme ja ennen kaikkea sisässämme? Haluammeko omistaa ”kruunun kirkkaimman” tekemällä itsestämme marttyyrin joko muiden ihmisten tai itsemme edessä? Näistä asioista AVAIN XII – HIRTETTY saattaa meitä muistuttaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: