Tarot – Tutkimusmatka Itseen: AVAIN V – HIEROFANTTI

Ainoa Vihkijä (The One Initiator)

16. polku, Chesedistä Chokhmahiin

16. polku on Voittoisa tai Ikuinen Älykkyys, ja sitä kutsutaan tällä nimellä siksi, koska se on Loiston nautinto, minkä tuolla puolen ei ole sen kaltaista Loistoa olemassakaan, ja sitä kutsutaan myös Oikeamielisille varatuksi Paratiisiksi.”

Kirjain: Vav

Merkitys: Naula

Lukuarvo: 6

Sävel: C #

Elementti: Eetteri-akasha

Sefira: Daath

Chakra: Vishuddhi

Riimu: Ansuz

Astrologia: Härkä

Alkemia: Venus

Henki / Enkeli:

Värit: Indigo-sininen, tummansininen, vihreä, hopea

Viikonpäivä: Perjantai

Tuoksu: oopiumi

Kasvit: oopiumi

Vaihtoehtoisia nimiä: Vihkijä, Ylipappi, Ainoa Vihkijä

Elämänalue: Henkisyys, uskonto, metafysiikka, vihkimys

Arkkityyppi, Jumal-hahmo tai Jumalatar: Sanat Kumara (Sanath Kumar), Melkhisedek, The One Initiator

Motto: ”Kun oppilas on valmis, Mestari saapuu.”

Positiiviset merkityssisällöt:

Negatiiviset merkityssisällöt:

Kuvaus: Kuvassa näkyy aavalla aromaisemalla sijaitsevalla tiellä tummansiniseen kaapuun pukeutunut mieshahmo. Hahmo muodostaa haaraasennossa seisoessaan kaapuineen ja hartioineen kuin tiimalasin muotoisen kuvion keskelle kuvaa. Miehen kaapuun on kirjailtu viisi kappaletta kolmen ryhmissä esiintyviä hopeisia triskele -nimellä kutsuttuja symboleja, jotka muistuttavat hieman avaruuden kierteisgalakseja. Rinnan kohdalla kaavussa hänellä on yksi sakara ylöspäin osoittava musta viisikanta, joka on hopeisen renkaan ympyröimä. Kaavussa on lisäksi viisi hopeista nappia, joista kolme on näkyvissä. Kaapu on vyötetty mustalla vyöllä, jonka keskellä olevassa vyönsoljessa on näkyvillä härän astrologinen symboli. Hahmolla on päässään kuusisakarainen kultainen kruunu, johon on upotettu vihreitä jalokiviä, yhteensä kuusi kappaletta. Keskellä otsaa kruunussa on hieman erivärinen, silmää muistuttava iso jalokivi. Hänen päänsä ympärillä näyttäisi tämän lisäksi kiertelevän musta rengas, ja hänellä on silmiensä ympärillä kahdeksikon muotoiset lasit. Tämän lisäksi hänellä on hopeisen harmaat, tuulessa liehuvat hiukset, joissa on kuusi päähaaraa.

Hahmolla on yhteensä jopa kuusi kättä. Kahdella niistä hän pitelee jotain esinettä, lopuilla hän näyttää sormillaan jotain merkkiä. Oikeanpuoleisessa kädessään hahmolla näyttäisi olevan hopeinen avain, jota ympäröi punainen aura. Vasemmanpuoleisessa kädessään hänellä on atrainta tai valtikkaa muistuttava kultainen sauva. Sauvaa pitelevää kättä ympäröi vaaleansininen tai hopeinen aura. Sauvaan on upotettu neliön tai kuution muotoinen jalokivi, ja siinä on ylhäällä kolme terää sekä alhaalla yksi nuolenpäätä muistuttava terä. Yhdellä oikeanpuoleisella kädellään hän pitelee etusormeaan suunsa edessä, toisella hän osoittaa ylöspäin kaksi sormea pystyssä. Vasemmanpuoleisilla käsillään hän osoittaa toisella kädellään alaspäin kaksi sormea suorana, ja tämän sormen ympärillä on keltainen aura tai halo. Toisessa vasemmanpuoleisessa kädessään hänellä on sekä etusormi että pikkusormi pystyssä, ja käsi on koukussa sormet ylöspäin osoittaen. Hahmoa itseään ympäröi laaja ympyrän muotoinen aura, joka on kuvaa halkovan horisontin alapuolella oranssi, horisontin yläpuolella se näyttää violetilta. On aivan kuin tämä henkilön aura muodostaisi taustalle mustareunaisen auringon, jossa näkyy yhteensä yhdeksän teräväreunaista sädettä ,ja joka katoaa horisontin taakse.

Taustalla näkyvä kaunis öinen taivas on tummansininen, ja siellä loistaa hopeisia tähtiä siellä täällä. Aivan hahmon yläpuolella loistaa hopeinen kuunsirppi. Hahmon oikealla puolella (kuvassa vasemmalla) näkyy musta lintu, ehkä korppi, joka näyttäisi olevan nousemassa kohti taivaita. Vasemmalla puolella hahmoa (kuvassa oikealla) on puolestaan valkoinen kyyhkynen, joka näyttäisi kuin laskeutuvan tai putoavan taivaista kohti maata. Maasto ympärillä on vihertävän vehreää ja täysin tasaista, siellä täällä näkyy satunnaisesti kuin vesilammikkoja. Lisäksi maastoa näyttäisi kuin halkovan mustat tai tummansiniset, aaltojen lailla kiemurtelevat joet, jotka häviävät keskellä seisovan hahmon taakse. Hahmo itse seisoo keskeltä jaetulla hiekkatiellä, joka muistuttaa väritykseltään valkokultaa tai hunajamaitoa, ja jossa näkyy yhteensä 16 kahdeksansäteistä ristin muotoista kuviota, jotka muistuttavat kuin mustia tähtiä – tai ehkä ne ovat tiellä kulkevia hämähäkkejä?

AVAIN V – HIEROFANTTI sijaitsee kabbalistisessa elämänpuussa 16. polulla, mikä kulkee oikean pilarin keskimmäisestä sefirasta Chesedistä oikean pilarin ylimpään sefiraan Chokmahiin. Sen nimitys 32 Viisauden Polun kommentaarissa on ’Ikuinen Älykkyys’ tai ’Oikeamielisten Paratiisi’. Kortin heprean kielen vastaavuus on Vav, jonka lukuarvo on 6, ja joka tarkoittaa ’naulaa’ tai ’piikkiä’. Hierofantin astrologinen vastaavuus on Härkä.

Taivaalla loistava musta aurinko, josta on näkyvissä yhdeksän sädettä, viittaa mm. Chesedin ja Chokmahin välillä keskipilarissa vaikuttavaan Daath -sefiraan. Tämän lisäksi yhdeksän auringonsäteen symboliikka liittyy tämän kortin Vihkijää vastaavan Sanat Kumaran yhdeksänteen kosmiseen vihkimysasteeseen. Mieshahmon kaavussa näkyvät ”triskele-galaksit” symboloivat myös osakseen tätä seikkaa. Kyseiset kuviot ovat tämän lisäksi myös vav -kirjaimen arabiankielen vastaavuuden muotoisia, aivan kuten oikean käden hopeinen avain on muodoltaan latinalaisen aakkoston kuudetta kirjainta (F) muistuttava.

Mestari Eckhart kertoo esseessään ”Jalosta Miehestä” vertauskuvallisen tarinan ”miehestä, joka lähti etsimään valtakuntaa, ja joka sitten palasi”. Tämä vertauskuva liittyy kuvassa vasemmalla ja oikealla näkyviin kahteen siivekkääseen hahmoon, joita voidaan kutsua ’Nousevaksi Korpiksi’ sekä ’Laskeutuvaksi Kyyhkyksi’, ja jotka symboloivat vihkimyksen kahta vaihetta: pratyeka-buddhan kosmoksesta poistuvaa ylöspäistä vihkimystä ja boddhisattvan takaisin maailmaan palavaa vihkimystä. Näitä kahta vaihetta voidaan kutsua lintujen symboloimalla tavalla ja initiatorista kieltä käyttäen ’nousevan havahtumisen vaiheeksi’ ja ’laskevan valaistumisen vaiheeksi’. Nousevan havahtumisen vihkimysvaihe liittyy yksilön henkis-älylliseen kehitykseen yksinkertaistettuna siten, että tässä tilassa aine- ja persoonakeskeisyys pyritään tekemään lopullisesti tyhjäksi ja yksilön ”oma tahto” yhdistämään todelliseen Tahtoon, jota voitaisiin kutsua joko Itseksi, tai sisäiseksi Jumalaksi – itämainen ja vedantalainen filosofia tuntee käsitteen nimellä Âtma. Yksilö siis pyrkii palaamaan alkulähteelleen ja havahtumaan ilmentymättömän metafyysisen todellisuuden lakeihin.

Laskevan vaiheen valaistuminen liittyy puolestaan yksilön kuvainnolliseen ”maahan palaamiseen” ihmiskunnan auttajana ja jumaluuden välikappaleena toimimisea, mihin hän tässä vaiheessa on tietoisesti sitoutunut. Kyseisiä vaiheita voisi kutsua myös nk. Pratyeka-buddhan ja Boddhisattvan kehitysvaiheiksi, joiden nimien merkityksiä nämä eri vaiheet hyvin kuvastavat. Ensin mainittua on kutsuttu joissakin yhteyksissä myös ”planeetan jättäjäksi”, joka viittaa siihen että nousevan vaiheen työskentelyssä olento saavuttaa valaistumisen vain itselleen. Tästä ei kuitenkaan tule vetää sellaisia johtopäätöksiä, että kyse olisi jonkinlaisesta sublimoidusta egoismista, mikä tekisi ylipäätään koko ylösnousemuksen ja nousevan vaiheen mahdottomaksi niiden magneettisten kiinnikkeiden vuoksi, joita minäkeskeisyys aiheuttaa liittämättä asiaan minkäänlaista moralistista ulottuvuutta.

Tätä aihetta on käsitellyt erinomaisesti mm. René Guénon teoksensa ’Initiation and Spiritual Realization’ kappaleessa ’Ascending & Descending realization’, josta toistan tässä lyhyesti seuraavan aiheeseen liittyvän kohdan:

Olennon täydellisessä oivaltamisessa on syytä tutkia kahden aspektin yhtymistä, mikä tavallaan vastaa tämän oivaltamisen kahta vaihetta, joista toinen on ”kohoava” ja toinen ”laskeutuva”. Ensimmäisen vaiheen miettiminen, missä olemus, aloittaen jostakin tietystä ilmentymisen tilasta, nousee samaistumiseen ilmentymättömän prinsiippinsä kanssa, ei voi herättää minkäänlaisia hankaluuksia, sillä sen on yleismaailmallisesti ja oleellisesti osoitettu olevan kaiken vihkimyksen päämäärä, tämän päättyessä ’kosmoksesta poistumiseen’, ja tästä seuraten, vapautumiseen kulloisenkin olemassaolon tilan rajoittavista olosuhteista. Sen sijaan jälkimmäisestä vaiheesta vaikutetaan puhuttavan melko harvoin, ja silloinkin vain hyvin erityisellä tavalla, ja, jopa hieman varauksellisesti…tämä jälkimmäinen seikka viittaa epäilemättä siihen, mitä kyseinen vaihe oikeasti pitääkään sisällään.”

Vihkimyksestä ja edellä mainituista työvaiheista puhuessamme meidän täytyy korostaa sitä, ettemme vain erehdy ymmärtämään laskeutuvaa vaihetta profaanilla ja yksioikoisella tavalla työvaiheeksi, joka käsittäisi jollain tavalla esim. ”humanitäärisiä” tai ”altruistisia” motiiveja sisältäväksi työksi, mikä olisi yhtä kuin tehdä ensimmäinen vaihe ja hengellinen vihkimys täysin tarpeettomaksi asiaksi ja tyhjentää se syvästä hengellisestä merkityksestään, niin että kuka hyvänsä satunnainen filantrooppi olisi kyvykäs vihkimykseen tai voisi siirtyä suoraan jälkimmäiseen vaiheeseen. Samoin on pidettävä huoli siitä, ettemme erehdy käsittämään sitä sillä tavalla, että laskeutuvan vaiheen palaajaa motivoisi jollain tavalla sellaiset tekijät, mitkä saisivat hänet palaamaan muiden hyväksi oikeuttaakseen täten ”oman halunsa jäädä”.

Laskeutuvan vaiheen vihittyä ei tule myöskään sekoittaa siihen kaikkea vihkimystä edeltävään työskentelyyn, jota kutsutaan teknillisesti ”helvettiin laskeutumiseksi”, ja mikä tarkoittaa alustavaa tunteiden, tekojen ja ajatusten puhdistamista sekä ihmis-eläimen suoristaminen sitä leimaavasta ”lankeemuksen” tai henkisen pimeennyksen, unissa kävelemisen tilasta. Laskevan vaiheen vihitty on todellakin olento, jolla on todellinen missio ja pyhä tehtävä toteutettavanaan, mutta ymmärtääksemme tämän tehtävän todellisesta luonteesta yhtään mitään meidän tulee puhua pelkästään vertauskuvin tai symbolein, ja tässä yhteydessä kyseeseen voisi tulla tällaisen vihityn vertaaminen aurinkoon, joka loistaa omaehtoista valoaan ympäristöönsä. Vihitty on todellakin uhri, joka uhrataan ihmiskunnan puolesta, mutta hänen työnsä tapahtuu yleensä ottaen aivan eri tasolla ja tavalla kuin tavallisen, vaikkakin kehittyneen ja hyväntahtoisen ihmisen työ. Korkean asteen vihittyjä voisimme nimittää Avataroiksi, mikä merkitsee jo melkeinpä jumalallisen arkkityypin inkarnaatiota.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: