Tarot – Tutkimusmatka Itseen: AVAIN II – YLIPAPITAR

Hopeisen Tähden Papitar (Priestess of the Silver Star)

13. Polku, Tipherethistä Ketheriin

13. polku on nimetty Yhdistävän Älykkyyden poluksi, ja sitä kutsutaan tällä nimellä, koska se on Loiston Olemus; se on yksilöllisten hengellisten asioiden täydentyminen Totuudessa.”

Rauha on löydettävissä sisästämme samasta paikasta kuin kiihotus ja kärsimyskin. Se ei ole löydettävissä metsästä tai vuoren päältä, eikä sitä ojenna kenellekään yksikään opettaja. Missä koetkaan kärsimystä, sieltä voit löytää myös vapautuksen kärsimyksestä. Yritys juosta kärsimystä pakoon on itse asiassa sitä kohti juoksemista.”

  • No Ajahn Chah

”Puhdistautuminen johtaa rauhaan, kirkastuminen totuuteen, täydellistävä yhtyminen rakkauteen.”

  • Bonaventura

Rakkaus Jumalaan on puhdasta silloin, kun ilo ja kärsimys herättävät yhtä suurta kiitollisuutta.”

  • Simone Weil

Kirjain: Gimel

Merkitys: Kameli

Lukuarvo: 3

Sävel: G #

Sefira: Tiphereth

Chakra: Vishuddhi

Elementti: Vesi

Henki: Schedbarshemoth Schartathan

Viikonpäivä: Maanantai

Riimu: Uruz, Isa

Astrologia: Kuu

Alkemia: Hopea

Värit: Valkoinen, Hopea, Sininen

Tuoksut: santelipuu, lilja, sinivuokko, tuomi

Kasvit: manteli, granaattiomena, pähkinäpuu, pinja

Vaihtoehtoisia nimiä: Hovineito, Nunna, Papitar, Neitsyt

Elämänalue: Filosofia, etiikka, hengellisyys

Symbolit: Kuunsirppi, Malja, Peili, Elämän Kirja (Liber Mundi)

Arkkityyppi/Jumal-hahmo/Jumalatar: Neitsyt Maria, Isis, Kybele, Juno, Hekate, Sibylla, Pythia, Aino

Motto: ”Olen omistanut itseni täysin Jumalalle ja totuudelle.”

”Amor Fati.”

Positiiviset merkityssisällöt: tunteiden puhtaus, idealistisuus, ihanteellisuus, empaattisuus, riippumattomuus, ylevyys, itsereflektio, kyky erotella tunteet ja ajatukset toisistaan, totuudellisuus

Negatiiviset merkityssisällöt: turhamaisuus, oman edun ajattelu, hedelmättömyys, korostunut sisäänpäinkääntyneisyys, ylitunteellisuus / sentimentaalisuus, dualismi, separatismi, eskapismi

Kuvaus: Näemme kuvassa ison osan ylellisen palatsin huoneesta. Keskellä huonetta istuu hunnutettu nainen, hopeisen harmaan kuution päällä. Nainen on pukeutunut täysin valkoiseen kuninkaalliseen pukuun ja hänellä on ympärillään pitkä sininen huivi, joka hulmuaa hänen kaulastaan pitkälle maahan saakka. Naisella on päänsä päällä sininen kuunsirpin muotoinen tiara tai kruunu, jota koristaa lisäksi hopeinen pallo. Vasemmassa kädessään hän pitelee hopeista ovaalin muotoista peiliä, josta heijastuu valoa ympäristöön. Oikeassa kädessään nainen pitelee isoa avonaista kirjaa, josta kumpuaa monivärinen ja laaja valosilta hieman sateenkaarta muistuttavalla tavalla. Valosilta kulkee kirjasta kortin etulan poikki ja vaikuttaisi jatkuvan kortin kuva-alueen jälkeenkin – ties mihin se päättyykään. Valosiltaa pitkin kulkee paljon mitä erilaisempia esineitä ja asioita, joista suurin osa on luonnontuotteita, osa ihmiskäsien valmistamia. Kaikille on yhteistä se, että ne ovat suoraan liitoksissa kasvi- tai mineraalikuntaan. Näkyvillä on ainakin timantteja, kristalleja, helmikaulanauha, erilaisia hedelmiä, käpy, viisikanta, kuunsirppi sekä yksittäisiä helmiä. Valosilta itsessään on raidallinen, ja raidat ovat väritykseltään kelta-vihertävän violetteja.

Huoneen oikeassa laidassa on suuri allas, joka on täynnä vettä. Altaassa on suuri hopeinen patsas, joka kuvaa alastonta naista. Naispatsaalla on suuret ja runsaat rinnat, joista pursuaa vettä M-muotoisessa kaaressa altaaseen – vettä pursuaa myös patsaan suusta suoraan eteenpäin. Patsaalla on nuoren naisen kasvot ja kultaiset hiukset, ja hänenkin päänsä yläpuolella on kuunsirppi. Huoneen takaosassa on yhteensä neljä suurta hopeista vesiallasta, jotka ovat kaikki identtisiä, ja ulkonäöltään maljan muotoisia. Huoneen lattia on tehty ruudullisista laatoista, ja nämä musta-valkoiset laatat muodostavat shakkilautamaisen kuvion. Huoneen takaseinä on vihertävänruskean köynnöskasvuston peittämä, ja väritykseltään seinä on vaalean- tai oliivinvihreää marmoria.

Seinässä on yhteensä kolme ikkunaa, joista on näkymä temppelin ulkopuolelle. Ulkopuolella vaikuttaa olevan ilta, ja siellä paljastuu olevan hiekkadyynien ja palmujen muodostama erämaa. Yksittäinen kameli näyttäisi tumman varjon perusteella olevan kulkemassa pitkin hiekkadyyniä kohti itää, ja taivaalla loistaa kuunsirppi. Oikealla laidalla temppelin sisäpuolen seinustaa on suuri ovi. Ovi on molemmin puolin kahden identtisen musta-kultaraidallisen pylvään reunustama, ja pylväiden yläosaa koristaa avautuvien kukan terälehtien kaltaiset kuviot, joiden keskeltä paljastuu suuret helmet. Itse ovi vaikuttaisi olevan jykevää tekoa ja puusta – ehkä tammesta tai saarnesta – tehty. Oven keskustaa koristaa alaspäin osoittava suuri musta kolmio, josta lähtee suorat poikkiviivat oven neljää kulmaa kohti.

AVAIN II – YLIPAPITAR -kortin lukuarvo on 3, ja sen heprean kielen kirjainvastaavuus on Gimel. Gimel tarkoittaa kamelia. Kamelin symboliikka avautuu hienosti sen kautta, kun muistamme sitä kutsuttavan ”erämaan laivaksi”. Erämaa on tässä tietenkin sielun erämaa, jonka avaran ja karun tyhjyyden poikki tietoisuuden on tällä polulla kuljettava päästäkseen Itsensä ja Jumalan tuntemiseen. Ylipapittaren polku sijaitsee elämänpuussa 13. polulla, mikä on keskipilarin pisin polku ja kulkee suoraan yksilöllisen tietoisuuden Sydän-keskuksesta Tipherethistä ylös kohti tietoisuuden Kruunua l. Ketheriä. Tätä kutsutaan mm. ”suoraksi poluksi Jumalan tuntemiseen”, ja sielun erämaa on tälle polulle varsin osuva ja konkreettinen nimistys. Tällä polulla tietoisuuden on kuljettava yksilöllisen sielun rikkailta ”kesämailta” ja valon keskuksesta suoraan Syvyyden yli kohti Jumalallista tietoisuutta, eikä ole sen vuoksi ihme, että nk. ”suuri sielun yö” on samaistettu tähän elämänpuun polkuun. Tällä polulla kulkiessaan tajunnan avartumisen ja Syvyyden laajuuden kokemus voi olla nimittäin sitä luokkaa, että sitä ei kykene yksilöllinen tietoisuus millään tavalla sulattamaan itseensä, joten sen voi kokea vain ja ainoastaan suurena pimeytenä ja yksilöllisen minä-tunteen hajoamisena häikäisevään kirkkauteen, jolla ei ole mitään rajoja ja minkä intensiteetti tämän vuoksi on täysin ylitse käyvä.

Kuvassa tämä yllä kuvattu sielun polku näyttäytyy vielä suljettuna, mutta kaikki valmiudet sen kulkemiseen vaikuttaisivat olevan olemassa. Temppelin seinustan oikeassa laidassa oleva ovi symboloi tätä Tipherethistä suoraan erämaahan avautuvaa polkua, jossa kortin kirjaimen Gimelin vastaavuus kameli näyttäisi olevan jo valmistautumassa lähtemään öiseen matkantekoon aavikon halki kuun loistaessa taivaalla hämärää valoaan. Temppelissä vielä istuva Ylipapitar vaikuttaisi myös suorittaneen kaikki tarvittavat valmistelut matkan onnistuneeseen suorittamiseen. Hän on avannut hallussaan olevan Luonnon Kirjan l. Liber Mundin kaikkine rikkauksineen omassa yksilöllisessä tietoisuudessaan. Kirjan avaamien tietojen sekä aineellisen ja yli-aineellisen luonnon salaisuuksien avulla tuleva matkanteko on huomattavasti helpompaa ja todennäköisempää suorittaa onnistuneesti. Ylipapittarella on käytössään ainakin kävyn symboloimaa intuitiota (muistakaamme käpyrauhanen henkisen tiedon ja selvännäön aistielimenä); mineraalien kuvastamaa konkreettista tietoa aineellisen luonnon syvimmistä ulottuvuuksista, hänellä on hallusaan omien yksilöllisten elämiensä ketjun symboloima helminauha, mitä tarvitaan tällaisella matkalla; hänellä on mukanaan pentagrammin symboloima koko ilmentyneen luonnon kvintessenssi l. hallussaan koko elementaalisen luonnon tieto; hedelmät ovat hyvä ja pahan tiedon puun sadonkorjuun tuloksia, sielullista ravintoa pitkien ajanjaksojen suoritetusta työstä; myös hänen yksilöitynyt tietoisuutensa heijastaa hopeisen kuunsirpin lailla puhtaasti omaa olemustaan.

Jo näillä eväillä on hyvä lähteä matkaan, mutta ei tässä vielä kaikki. Tämän lisäksi Ylipapitar suorastaan huokuu siellullista puhtautta valkoisessa juhla-asussaan, ja pitkä sininen huivi oikein korostaa tätä hänen mystillistä tiedonjanoaan ja Jumalan kaipuuta. Hän on myös selvästi itse Luontoäidin lailla ymmärtänyt hunnuttaa kasvonsa matkantekoa varten, sillä se symboloi kykyä ja valmiutta sellaisten tietojen ja salaisuuksien säilyttämiseen, joita ei saa eikä varsinaisesti edes voi välittää kenellekään toiselle, jolla ei ole vastaavanlaisia kokemuksia hallussaan; valmistautumattomalle mielelle nuo tiedot voisivat olla joko täysin käsittämättömiä, tai huonoimmillaan ne voisivat olla turmiollisia, mikäli valmistautumaton tai itsekäs mieli saisi liian aikaisin vihiä aineellisen luonnon salaisuuksista ja käyttäisi niitä oman persoonallisen etunsa ajamiseen muiden ja oman sielunsa kustannuksella. Kaiken tämän ylipapitar tietää varsin hyvin pitkällisen kokemuksensa ja vaivalloisen työskentelynsä vuoksi, ja on valmistautunut suojelemaan salaisuuksia hinnalla millä hyvänsä sisässään.

Tämän luokan sielullinen Suuri Työ ei myöskään voi mitenkään onnistua, ellei sielu ole valmiiksi hyvin aineelliseen elämään juurtunut ja mestaroinut arkista, maanpäällistä elämäänsä. Yksinkertainen ”katoamien Jumalan syvyyksiin” johtaisi vain eksymiseen ja loputtomaan harhailuun Syvyyden kuiluissa, se olisi kuin loputtomaan avaruuteen putoamista ilman minkäänlaista tukikohtaa tai jalansijaa. Tämänkin Ylipapitar tietää, ja on sen vuoksi valmistautunut koetukseen mestaroimalla aineellisen elämänsä, jota symboloi kuvassa kaikki seuraavat tekijät: a) tasareunainen hopeanharmaa kuutio, jolla Ylipapitar istuu vakaasti, b) siisti ja järjestelmällinen temppelihuone, c) vehreä seinusta riippukasveineen, sekä d) iloisesti ja riemukkaasti vettä ympärilleen roiskuttava hopeinen naispatsas puhtaan sinisen veden täyttämässä uima-altaassa, puhumattakaan neljästä hopeisesta veden täyttämästä maljakosta tai altaasta temppelin takaseinustalla. Kaikki nämä viittaavat niihin tosiasioihin, että Ylipapittaren sekä aineellinen, tunteellinen että mentaalinen kokoonpano ja arkinen elämä on vakaassa tasapainossa – perusta (Malkuth) on kunnossa. Tämä onkin välttämätöntä, sillä tätä vaihetta seuraava työvaihe on äärimmäisen, lähes sanoinkuvaamattoman vaativa ja hankala siitä huolimatta, että valmistautuminen on kunnossa.

Tässä kuvattu työskentely on yksi kyseisen polun ja kortin tulkinnoista, mutta tulkinnat eivät luonnollisesti tyhjene tähän. Yksi mahdollisuus tulkita korttia sen symboliikan rikkauden ja temppelin sisällön runsauden kautta, mitkä voivat viitata mm. persoonallisuudesta, sen lahjoista ja kyvyistä iloitsemiseen. Jopa mystikolle on sallittua ja hyväkin omata persoonallinen luonne, kunhan tuo persoonallisuus on vilpitön ja puhdas, Jumalaa ja maailmaa rakastava eikä omaa etuaan ajatteleva tai itsekorostukseen ja omahyväisyyteen taipuvainen. Monet kristilliset mystikot ovat korostaneet Jeesus Kristuksen työn yhtenä olennaisimpana tekijänä sitä, että hänen saapumisensa ja tekemänsä työn jälkeen ihminen, jopa pyhä ihminen ja mystikko, on saanut olla enemmän ihminen, kun taas aikaisemman maailman mystikot, filosofit ja vapahtajahahmot korostivat saavutuksissaan heidän epäpersoonallisuuttaan ja kokemustensa tai kehitysvaiheensa vapautta nk. maallisesta, persoonallisesta elämästä. ”Kaikki ennen minua tulleet olivat ryöväreitä ja rosvoja”, sanoi Kristus edeltäjistään. Tuskin hän tällä sentään tarkoitti sanoa heistä mitään halveksuvaa tai väheksyvää? Tuskin. Pikemminkin hän on näillä sanoillaan todennäköisesti viitannut siihen seikkaan, että vanhan maailman mystikot ja suuret miehet ovat olleet maallisen persoonallisuuden näkökulmasta ”ryöväreitä ja roistoja”, he ovat tehneet persoonallisuutensa talon täysin tyhjäksi ja autioksi Jumalan suuruuden ja kirkkauden edessä. Sen sijaan Jeesuksen alkuunsaattamalla uuden liiton tiellä ihminen saa olla enemmän ihminen, hänelta ei vaadita muodollisesti samalla tavalla yhtä paljon kuin aikaisemman maailman mysteerikouluissa, mutta samalla hänen tulee omistaa koko sielunsa ja sydämensä Jumalalle, sekä käyttää persoonallisuutensa kaikkia kykyjä ja lahjoja mitä suurimmassa määrin maailmassa aktiivisesti toimiessaan.

Aivan erityisesti tämä mystiikan vita activa -vaihe, käytännöllinen työ maailman ja ihmiskunnan auttamiseksi – vaikuttaisi olevan alkamassa vasta nyt ”Vesimiehen ajalle” siirtyessämme: vielä viimeisen kahden tuhannen vuodenkin ajan mystiikan oppilaat, munkit ja initiaatit ovat poikkeuksia lukuunottamatta usein vetäytyneet syrjään maailmasta Jumalalle omistautuakseen, mutta nyt uuden syklin alkaessa tästä on tulossa pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Nyt tulevalla – ja jo alkaneella – ajalla mystikolta ja ”Jumalan rakastetulta” vaaditaan useammin pikemminkin aktiivista osallistumista maailman toimintaan ja maailman auttamista siinä suuressa hädässä, mikä on ympärillemme katsoessamme mitä selvintä todellisuutta. Harvemmalla on enää mahdollisuus tai velvollisuus kehittää itseään Jumalan tuntemukseen sivussa maailman menosta, maailmalta suojattuna ja konkreettisesti maailmallisesta elämästä syrjässä, sen sijaan tämä maailmallisuudesta erottautuminen tulee tehdä sydämessään, mystikon tulee olla ”maailmassa, mutta ei maailmasta”. Tällä tavoin persoonallisuus pääsee enemmän esiin ja sen lahjat tulee käytettyä luontevalla tavalla maailman palvelemisessa ja sen kohottamisessa, mikä on viime kädessä ainoaa todellista okkultismia ja esoterismia. Paeta maailmaa ja itseään, vaikka motiivit ja tarkoitusperät olisivat kuinka näennäisen ylevät hyvänsä, on usein osoitus joko pelkuruudesta tai itsekkyydestä, ja nämä kumpikin ovat suoranaisesti käytännöllisiä esteitä kaikelle aidolle henkiselle kehitykselle. Vuorisaarna kiteyttää tämän ajatuksen seuraavalla tavalla: ”Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.” (Matt 5:15)

Millainen kortti! Tähän ei yksinkertaisesti voi olla astumatta sisään. Mutta kun on astunut sisään, niin pian huomaakin jo astuneensa ikkunan ääreen – katselemaan kaihoisasti yksinäisen kamelin vaellusta iltahämärässä. Voi hyvin olla että kaikki tuo varsinaisen ylipapittaren ympärillä näkyvä – huone, ikkunat, maisema – ovat aina olleet osa tätä ”II Avainta”. Niitä vain ei ole näkynyt kortin raamien sisällä. Shakkiruudukko on todellakin mitä kiehtovin ja monimerkityksellisin symbooli. Sen 64 ruutua voidaan avata mm. seuraavilla tavoilla:


45(Adam) + 19(Heva) = 64

36(Sol) + 28(Luna) = 64


Sekä tietenkin 8 x 8 = 64. Ruudukon siemenenä toimiva kaksoiskuutio (valkoinen ja musta) jatkavat tätä symboliikkaa. Kaksoiskuutio (eli alttari) on qabbalassa Malkuthin symbooli (64=6+4=10), mutta se on myös koko puun symbooli. Jos kaksiulotteista Elämän Puuta katsotaan kolmiulotteisena, sen voi huomata olevan kaksoiskuutio. Tämä pätee siis erityisesti ns. Lankeemusta edeltävään puuhun, josta Malkuth puuttuu. Sellaiset luvut kuin 42 ja 72 ovat hyvin keskeisiä lukuja qabbalassa. 42 on monella tapaa synonyymi luvulle 40, ja sama koskee lukujen 72 ja 70 suhdetta. 42 shakkiruutua voidaan ehkäpä nähdä tämän ”Ulkoiseen Päähän” (Tiferethiin) tislautuneen kasteen ilmentymänä, jota symboloisi hyvin tuo 21:n mustavalkoisen kaksoiskuution sarjaa? Gimel-polku yhdistää Ketherin, (jonka jumalinen nimi ”Eheieh” (AHIH) on arvoltaan 21), ja kuudennen sefiran Tipherethin (jonka ”salainen luku” on 21, sillä 1+2+3+4+5+6=21). Lisäksi, kun Elämän Puuta katsotaan kaksoiskuutiona, muodostaa ylempi kuutio joka suunnalta seitsenluvun, sillä:


Kether: 1 + Tiphereth: 6 = 7

Chokmah: 2 + Gevurah: 5 = 7

Binah: 3 + Chesed: 4 = 7


ja lopuksi tämän ylemmän kuution sisällä toisensa ristivien polkujen Gimel (3) ja Daleth (4) summa on seitsemän. Tästä syystä luku 42 kuvaa hyvin Gimel-polun paikkaa Elämän Puussa, kun 42 = 6×7 ja 42 = 21+21.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: