Kalevalan arkkityypit ja fantasia – osa II: Louhi ja Nanny Mcphee

Tässä kirjoituksessamme tarkoituksenamme on jatkaa Kalevalassa esiintyvien arkkityyppien ja fantasiassa esiintyvien hahmojen samankaltaisuuksien tutkimista, jonka aloitimme Lemminkäisen ja Conan Barbaarin yhtäläisyyksiä tutkivassa artikkelissamme. Tällä kertaa vuorossa on Kalevalan saatanallisen matriarkan, Pohjolan Emännän Louhen ja takavuosina ilmestyneen lasten elokuvan Nanny Mcpheen yhtäläisyyksien tutkiminen ja käsittely. Tuskin tarvinnee mainita, että tekstimme pääpaino on ihmisen henkisen kehityspolun esoteerisessa tulkinnassa näiden kahden hahmon rooleja vertaillen. Toistamme myös sen vakaumuksemme heti alkuun, että näennäisen lapselliset sadut ja tarinat pitävät usein – ellei poikkeuksetta – sisällään hyvin syvällisiä opetuksia.

Kalevalassa pohjolan emännän Louhen rooli on toimia miehisten sankareiden koettelijana, testaajana ja näennäisenä vastustajana ennen tyttärensä Pohjan Neidon luovuttamista tämän ansaitsevalle sankarille. Tulkintamme mukaan Louhi edustaa Saturnuksen (Saatanan) arkkityyppiä aidossa kalevalaisessa kontekstissa, jonka rooli on toimia ihmisen henkisellä kehitystiellä haasteiden antajana. Tätä voisimme kutsua Louhen rooliksi hyvän ja pahan tiedon opettajana, jossa näyttäytyy hänen saatanallinen aspektinsa ensisijaisesti ihmisen älyyn liittyen. Etenkin Pohjan Neidon viimein ainoana Kalevalan sankareista saava Ilmarinen joutuu käymään läpi älyyn liittyviä haasteita, joita mm. kyisen pellon kyntämisen koetuksissa Louhi tälle antaa.

Lasten elokuvassa Nanny Mcphee esiintyy vanhana rumana noita-akkana, joka on elokuvassa esiintyvän seitsemän lapsen järjestyksessään 18. hoitaja. Nanny Mcpheellä on myös taikavoimia hallussaan, joita hän käyttää elokuvassa hyvin säästeliäästi, toimien ensisijaisesti lasten eettisenä kasvattajana. Nähdäksemme elokuvassa on osattu joko tietoisesti tai tiedostamatta pukea hyvin osuvaa symboliikkaa tähän seitsemän ja kahdeksantoista numerologiaan. Muistamme ehkä raamatullisen pedon luvun olevan 666, joka juuri tämän 18 yhteenlaskettuna tekee, ja seitsemikon voisimme puolestaan nähdä liittyvän ihmisen kokoonpanoon ja seitsenäisyyteen. Elokuvan seitsemän lasta edustavat siis tässä tulkinnassa ihmisen kokoonpanon seitsemää prinsiippiä, joita elokuvassa Nanny Mcphee kouluttaa ennen kaikkea älyn avulla kohti rehellisyyttä (jälleen älyyn liittyvä seikka) ja totuudellisuutta.

Lapsiahan ihmiset usein ovat näihin jumalallisiin opettajiin ja kasvattajiin nähden, ja tämän vuoksi elokuvan symboliikka on erityisen osuvaa. Tällä tavoin voimme ymmärtää myös sen, miksi Kalevalassa jumaliksi kutsutut sankarihahmot ovat koeteltavina ja miksi ylipäätään kalevalaisia ja pakanallisen panteonin jumalhahmoja kuvataan ihmismuodossa: ihmiskunnassa nämä jumalvoimat ovat kehityksen alaisuudessa, ja eri ihmiset edustavat usein jotain näistä hahmoista perusluonteensa puolesta.

Läpi elokuvan lasten kouluttajana toimiva Nanny Mcphee opettaa lapsia ajattelemaan, ja epäsuorasti hän samalla opettaa ja kasvattaa myös muitakin elokuvan lapsia. Mikäli lapset koittavat valehdella tai toimia muutoin väärin, muuttuu Nanny Mcphee entistä ankarammaksi kasvattajaksi ja rumentuu samalla itsekin; mm. sairauksilla ja myrkyiltä maistuvilla lääkkeillä hän lapsia kasvattaa. Tietyssä vaiheessa elokuvaa hän jopa jättää lapset oman onnensa nojaan saatuaan näistä tarpeeksi, jolloin lasten koko kohtalo on vaakalaudalla ja vaarassa ajautua isänsä kulissinomaisen ja pienporvarillisen sovinnaisen avioliiton uhan vuoksi suoranaisesti turmioon.

Tässä voimme nähdä erittäin hyvää symboliikkaa liittyen Saatanan esoteeriseen rooliin ihmisen kasvattajana; mikäli toimimme elämässä tavalla tai toisella väärin – epärehellisesti, julmasti, väärällä tavoin sovinnaisesti – esiintyy Saatana meille sitä vääristyneemmässä valossa ankarana kasvattajana ja opettajana, koska hän antaa meidän itse oppia omista virheistämme. Mikäli osaamme seurata henkistä kehitystietä totuudellisesti ja rehellisesti, pyrkien toimimaan oikein tilanteessa kuin tilanteessa, esiintyy Saatana sitä kauniimpana ja loistavampana johdattajana. Kalevalassa tämä näyttäytyy tunnetusti siinä, kuinka Louhi luovuttaa lopulta oman tyttärensä, ihmisen korkeampaa minuutta symboloivan Pohjan Neidon tämän ansaitsevalle sankarille Ilmariselle, joka ei suinkaan sattumalta edusta Kalevalassa juuri ihmistä kehittyvänä ajattelijana ja järkiolentona kaikista eniten.

Kuten olemme toisaalla kuvanneet, edustaa Pohjan Neito oikeastaan itsensä Louhen todellista valoisaa luonnetta, joka vanhan pohjan akan roolissa ihmistä kasvattaa kohti totuutta. Elokuvassa Nanny Mcphee puolestaan toimii lopulta äärimmäisen kauniina ja valoisana enkeliolentona (Lucifer), joka johdattaa elokuvan isän ja tämän todellisen rakkauden vihkimysalttarin ääreen. Raamatusta voinemme muistaa sanat ”muuttuuhan itse Saatanakin lopulta Valon Enkeliksi”, jossa ”lopulta” kuvastaa yksilöllisen kehityshistorian avaimella avattuna ihmisen henkisen kehityspolun päätepistettä, vihkimystä mysteereihin, mikä elokuvassa Nanny Mcphee kuvataan hyvin onnellisena avioliittona, jossa mies ja nainen saavat lopulta toisensa kaikkien hankaluuksien ja koetusten jälkeen (alkemiallinen avioliitto), ja josta maallinen onnellinen avioliitto on hyvin osuvaa vertauskuvaa; onhan maallistakin avioliittoa kutsuttu traditionaalisesti hengen korkeakouluksi ja tällaisena se myös kehittyvälle ihmisyydelle toimiikin: ennen kaikkea uskollisuuden ja rehellisyyden kouluna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: