Kalevala -kommentaari: luku 19

Kalevalamme avautui tällä kertaa 19. luvun alkupuolelta siitä kohden, jossa Pohjolan Emäntä kertoo Seppä Ilmariselle pohjan neidon omaksi saamisen ehtoja. Tämän viikon kommentaarissamme käsittelemme näistä ehdoista ensimmäisen, kyisen pellon kyntämisen, ja etenkin sen, mitä sen esoteeriset merkitykset ovat ihmisen henkisen kehityksen valossa.

Tuop’ on Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi:

”Vaiv’ on suuri valvatissa, vaiva valvateltavassa:

jalk’ on kesken kenkimistä, toinen vieläki kesempi.

Äsken on valmis valvattisi, oike’in otettavasi,

kun sa kynnät kyisen pellon, käärmehisen käännättelet

ilman auran astumatta, vaarnojen värisemättä.

Senpä Hiisi ennen kynti, Lempo varsinki vakoili

vaarnasilla vaskisilla, auralla tuliterällä;

oma poikani poloinen heitti kesken kyntämättä.”

Ensimmäisenä Pohjolan Emäntä Louhi mainitsee aivan kuin hieman varoittavaan sävyyn Ilmarista siitä, että ’valvatissa’ on suuri vaiva. Sanan etymologiaa ja merkityksiä tutkimalla voimme havaita, että kyse on jostakin aivan erityisestä paikasta, ja sisäisesti tulkiten paremminkin tilasta, mihin kyisen pellon kyntäjän tulee mennä työnsä tehdäkseen. Esoteerisesti sanan avaten voisimme tulkita sen merkitsevän ihmisen kokoonpanossa valvetajunnan tilaa, jota määrittelee usein alempi järkemme, jonka voimme myös varsin hyvin nähdä tarkoittavan kyntämisen tarpeessa olevaksi kyiseksi pelloksi. Louhen mukaan tässä tilassa ja paikassa jalka on ”kesken kenkimistä, toinen vieläkin kesempi”.

Kun muistamme ihmisen ruumiinrakenteen jokaisen osan merkitsevän ja vastaavan jotakin planetaarista ja kosmista periaatetta sekä voimaa, voidaan tämä molempien jalkojen kenkimisen keskeneräisyys tulkita merkitsevän näitä vastaavien periaatteiden ”kesyttämättömyyttä” l. keskeneräisyyttä henkisen kehityksen näkökulmasta. Agrippan viisikantaa tutkailemalla voimme huomata, että ihmisen oikea jalka vastaa planetaarisista ja kosmisista periaatteista Merkuriusta, kun vasen jalka vastaa puolestaan Saturnusta. Näiden kenkimättömyyden ja keskeneräisyyden voidaan hyvin tulkita merkitsevän sitä, että kyseiset planetaariset voimat ovat tällä hetkellä vielä opetuslapsella kesyttämättä ja puhdistamatta; työtä sekä Merkuriuksen että Saturnuksen edustamien voimien kanssa on vielä melko paljon. Saturnuksen voimme ehkä muistaa vastaavan mm. alempaa järkeämme ja persoonallista tahtoamme, egon voimia, kun taas Merkurius edustaa mm. yleismaailmallista rakkautta, hengellistä veljeyttä sekä näiden eriasteisia sovellutuksia. Näiden asioiden suhteen oppilaalla on vielä tekemistä, ennen kuin häitä Pohjan Neidon kanssa sopii edes haaveilla; ja juuri tähän kyisen pellon kyntäminen ”ilman auran astumatta, vailla vaarnojen värisemättä” viittaa. Sekä Saturnuksen että Merkuriuksen edustamat voimat on kyettävä sisäistämään ja soveltamaan hienovaraisesti ja ilman väkivaltaa siten, että kukaan ei prosessissa vahingoitu, ei sen paremmin itse opetuslapsi kuin kukaan muukaan.

Louhi kertoo Hiiden ja Lempon aiemmin kyistä peltoa kyntäneen ja vakoja sinne tehneen, ja myös hänen oma poikansa on kyntämistä koettanut, mutta on sen kesken kuitenkin jättänyt. Hiisi ja Lempo ovat ”vaarnalla vaskisella, auralla tuliterällä” peltoa kyntäneet, mikä voisi viitata siihen, että alemman kolminaisuuden voimilla työtä on tehty aiemmin hieman väkivaltaisesti ja pakottamalla, ja koska ylempi kolminaisuus ei ole vielä ollut täysin hereillä vaan ainoastaan uinailutilassaan, on Louhen oma poikakin sitä yrittänyt, mutta kesken on työ kuitenkin jäänyt siitä syystä johtuen, että tällainen työ tulee tehdä ja etenkin saattaa loppuun korkeamman kolminaisuuden voimilla, tiedoilla ja taidoilla. Käärmehisen ”kyljelleen kännyttely”, toisin sanoen oman järkensä ja egonsa voittamiseen ja hengelle alisteiseksi asettamiseen tarvitaan kuolemattomia henkivoimia.

Silloin seppo Ilmarinen meni neitonsa tupahan.

Itse tuon sanoiksi virkki: ”Yön tyttö, hämärän neito!

Muistatko ajan mokoman, kun kuvasin uuen sammon,

kirjokannen kalkuttelin? Sie vannoit ikivalasi

eessä julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan,

tullaksesi toivottelit mulle, miehelle hyvälle,

ikuiseksi ystäväksi, kainaloiseksi kanaksi:

nyt ei äiti annakana, työnnä mulle tyttöänsä

kyntämättä kyisen pellon, käärmehisen kääntämättä.”

Ilmarinen käy asiaa tiedustelemassa Pohjan Neidolta, ”yön tytöltä ja hämärän neidolta”. Toisin sanoen, persoonallinen ihminen hieman hämmentyy Louhen antaman haasteen edessä. Ei onnistukaan liitto korkeamman minuuden kanssa pelkillä huulten lupauksilla ja tähän kosketuksen saamisella, vaan töitä tulee tämän eteen tehdä ja kovasti vieläpä.

Ei ole kyisen pellon kyntäminen ja käärmehisen käännyttely kovinkaan helppo työ ihmiselle, ellei korkeammat voimat ole suojelemassa, siunaamassa ja inspiroimassa. Tällöinkin muistamme Herkuleksen urotöihin kyisen pellon kyntämistä verraten, että Hydran tavoin alemman persoonallisuuden käärmeet tuntuvat aina vain palaavan ja palaavan henkistä kehitystyötä häiritsemään, ellei niistä hankkiuduta kerta kaikkiaan eroon tai alisteta henkisen vallan alaisuuteen. Aegeiaan tallien siivoamisen ja muiden urotöiden lailla on myös Ilmarisen ’Suurta Työtään’ tehtävä ennen kuin Pohjan Neito tälle antautuu.

Kyse on kuitenkin hengellisestä vihkimyksestä ja alkemiallisesta avioliitosta, joten onkin aivan oikein, että tällaisen eteen tulee tehdä kovasti töitä. Käytännöllisen salatieteilijän toimea onkin aivan oikein kutsuttu ”vaikeimmaksi ja hankalimmaksi työksi, minkä ihminen voi itselleen omaksua”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: