Kalevala -kommentaari: luku 18

Tällä kertaa Kalevalamme avautui 18. luvun alusta, missä kuvataan Väinämöisen uudella venhosellaan tekemää matkaa noutamaan itselleen puolisoa: ”Pohjan kuulua tytärtä, Pohjan mointa morsianta, summasta Sariolasta, Pimeästä Pohjolasta”. Aloitamme tämänkertaisen kommentaarimme siitä luvun 18 kohdasta, missä kuvataan Pohjan Neidon ominaisuuksia ja luonnetta. Muistutamme jälleen lukijoitamme siitä, että tulkintamme ja kommentaarimme noudattaa blogillemme ja tutkimuksillemme ominaista esoteerista ja traditionaalista metodologiaa, minkä valossa koko Kalevala näyttäytyy sekä mikro- että makrokosmisena myyttisenä epiikkana ja kertomuksena, joka kuvastaa ensisijaisesti ihmisen sisäistä henkistä rakennetta ja kehitystä. Omien tutkimustemme ja tulkintojemme valossa vaikuttaisi siltä, että vaikka Lönnrotilla ei olisikaan ollut tietoa ihmisen sisäisestä rakenteesta tai tietoista tarkoitusta tehdä Kalevalasta ihmisen sisäisen kehityksen esoteerista kuvaelmaa, niin eräänlaisen ’daemonisen inspiraation’ ansiosta siitä on joka tapauksessa tällainen tullut – ehkäpä juuri tämän tietoisen motiivin puuttumisen vuoksi.

Kun luvun 18 alussa on ensin kuvattu Väinämöisen matkavalmisteluja ja matkaanlähtöä, siirtyy kertomus kuvaamaan Annikkia hänen omissa toimissaan Pohjolassa. Annikin kuvauksesta ja toimista alkaa myös tämänkertainen kommentaarimme:

Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neiti,

pitkän puhtehen pitäjä, aamun valvoja varhainen,

joutui sotkut sotkemassa, vaattehet viruttamassa,

päässä portahan punaisen, laajan laiturin laella,

nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen.”

Annikki ”hyvännimiselle” tässä kohdassa annetut ominaisuudet – ”yön tytti”, ”hämärän neiti”, ”pitkän puhtehen pitäjä”, ”aamun valvoja varhainen” – tuo mieleemme tähtitaivaalla loistavan Venus -planeetan, joka näyttäytyy sekä illalla ensimmäisenä että ennen aamunkoitetta viimeisenä taivaan tähtenä. Venuksen kerrotaan esoteerisen ja teosofisen opetuksen mukaan olevan mm. maa-planeetan kanssa erityisessä suhteeessa mm. sieltä tulleen ihmiskunnan auttajajoukon, ’valkoisen veljeskunnan’, kuin myöskin ihmisen sielun ja ihmiskunnan korkeamman minuuden, Lucifer-Venuksen välityksellä, jotka ovat eri tapoja ilmaista Venuksen suhdetta maahan ja ihmiskuntaan sekä yleismaailmallisesti, kollektiivisesti että yksilöllisesti – Venuksen ollessa eri nimillä maailman hengellisissä perinteissä tunnettu ihmisen korkeampi minuus, ja jota Kalevala kutsuu ’Pohjan Neidon’ kauniilla nimellä.

Alice A. Bailey kirjoittaa teoksessaan ’Esoteric Astrology’ tästä Venuksen ja Maan suhteesta toisiinsa useissa eri kohdissa, joista lainaamme tässä yhteydessä suhteellisen pitkän, mutta nähdäksemme hyvin olennaisen tärkeän kohdan, joka tätä kahden planeetan ja kosmisen voiman keskinäistä suhdetta hyvin valaisee:

Viittaus oikeaan suuntaan ymmärryksen suhteen piilee sanoissa: ’Venus on Maan vanhempi’. Ei ole luvallista sanoa paljon tästä mysteeristä, mutta joitakin ideoita voidaan ehdottaa, jotka – mikäli niitä mietitään paljon – voivat johtaa suurempaan ymmärrykseen luonnon synteesistä sekä siitä suuresta vastaavaisuudesta, mikä on olemassa kaikkien kehityksen alaisten asioiden välillä. Joitakin asioita voidaan ehkä ymmärtää, mikäli käsitetään se, että Venus on Maalle sitä, mitä ihmisen korkeampi minuus on kuolevaiselle ihmiselle. Liekin Herrojen saapuminen maa-planeetalle oli kokonaisuudessaan lainmukainen ja lakien alaisuudessa tapahtunut asia eikä suinkaan vahinko ja onnekas yhteensattuma; kyse oli planetaarisesta tapahtumasta, millä on vastaavuutensa mentaalisen yksikön ja manasisen pysyvän atomin keskinäisessä suhteessa toisiinsa. [Uudemman kerran – Angolmois], kun yksilöllinen ihminen rakentaa itselleen antahkaranan näiden kahden välille, niin samalla tavoin – jälleen kerran planetaarisessa mielessä – kollektiivinen ihmiskunta rakentaa linkin sen vanhemman, Venuksen, kanssa. Tulee muistaa se, että Venus on nk. pyhä planeetta, kun taas maa-planeetta ei ole. Tämä merkitsee sitä, että jotkut planeetat ovat Logokselle [Maailmanjärjelle ja ’Kosmiselle Kristukselle’ – Angolmois] se, mitä pysyvät atomit ovat ihmiselle. Ne ruumiillistavat prinsiippejä ja periaatteita. Jotkut planeetat tarjoavat puolestaan väliaikaisen kodin näille periaatteille. Toiset säilyvät läpi mahamanvantaran [suuren kosmisen kierto- ja kehityskauden – Angolmois]. Näistä Venus on yksi. Voisi olla hyväksi laajentaa hieman tässä yhteydessä Venuksen ja Maan suhdetta toisiinsa, mihin viitataan joissakin salatieteellisissä teoksissa, ja mitä käsitellään tässä jossain määrin. Olen maininnut, että näiden välinen keskinäinen vuorovaikutus johtuu suurelta osin niiden positiivisista ja negatiivisista polariteeteista, ja olen myös osoittanut samanlaisen suhteen vaikuttavan Plejadien ja aurinkokuntamme seitsemän skematiikan välillä, ja myös Siriuksen ja ylipäätään koko järjestelmän suhteessa…Venuksen järjestelmän ollessa viidennessä kierroksessaan, oli sillä manaksen periaate järjestetty ja kehitetty, vähäisemmät neljä manaksen aspektia olivat syntetisoitu, ja tämän lisäksi buddhinen aspekti oli tarjolla ilmennettäväksi viiden täydellistetyn aspektin välityksellä. Meidän oma ’Taivaallinen Ihmisemme’, viidennessä kierroksessaan, tulee saavuttamaan vastaavan pisteen evoluutiossa, ja viides periaate (manas) ei tule olemaan, kuten todettua, enää Hänen huomionsa ja kehityksensä kohteena suhteessa ihmisyksiköihin. Aivan kuten Venus on negatiivisesti polarisoitunut meidän maa-skematiikkaamme nähden, niin aivan samalla tavalla Plejadien ’seitsemän sisarta’ ovat negatiivisesti polarisoituneet meidän aurinkokuntamme seitsemään skeemaan…

– Esoteric Astrology, s. 683-685

Nähtävästi onkin selvää, että muinaisten suomalaisten tietäjien ja heidän oppilaidensa mysteerikouluissa – joiden Pekka Ervast kertoo olleen ennen indo-arjalaisten tuloa levinneenä laajalti koko Eurooppaan ja saapuneen alunperin mm. Egyptistä – tieto persoonallisen ihmisen ja tämän korkeamman minuuden, sekä Maan ja Venuksen välinen suhde oli varsin hyvin selvillä, ja tästä onkin tehty Kalevalassa yksi olennaisimpia mytologisen epiikan kuvaelmia; eikä ihme, sillä onhan kyse kuitenkin ihmisen kosketuksesta omaan korkeampaan sieluunsa ja suoranaisesta alkemiallisesta avioliitosta – vihkimyksestä pyhiin mysteereihin. Olisikin mielenkiintoista ja hyvin valaisevaa kuvata tässä yhteydessä myös maan, härän tähtimerkin ja Venuksen keskinäistä suhdetta toisiinsa mm. esoteerisen astrologian valossa – muistakaamme Kalevalan suuren härän terurastus ym. vastaavuudet yleismaailmalliseen mysteerikuvastoon – mutta jätettäköön se kuitenkin tällä erää, ja jatketaan tämän hienoisen sivuraiteen jälkeen itse tämänkertaisen Kalevalan kohdan kommentaaria.

[Kuva maa-venus-härkä -triadista]

Annikki kuvataan lainauksessa ’pitkän puhtehen pitäjäksi’, mikä voidaan nähdä mm. ihmisen persoonallisen olemuksen pitkäkestoisen puhdistusprosessin vartijana ja valvojana. Vuorisaarnasta muistamme Jeesuksen sanat, jossa hän opettaa opetuslapsiaan ja yleisemmin myös varoittaa veljiensä, kanssaihmistensä varomattomia ja mitä todennäköiemmin ymmärtämättömiä tuomitsijoita siitä, kuinka ’matkalla oikeuteen veljensä kanssa’ tulisi pyrkiä vielä sovintoon, koska muussa tapauksessa myös tuomiota ja mahdollisesti kostoa janoava yksilö viedään itsekin samaisen tuomarin eteen; kuinka voisimmekaan välttää saman aineksen esiinvetämistä meistä itsestämme, kuin mihin veljeämme tuomitessa ja arvostellessa pyrimme vetoamaan? Näin ollen, mikäli emme ole valmiita sovintoon, anteeksiantoon ja armoon asioissa, joissa itsekin olemme aivan takuulla ainakin aiemmin tehneet virheitä, niin tällöin meidät luovutetaan – itse asiassa me itse luovutamme itsemme – vartijalle, joka viittaa nähdäksemme juuri tähän ihmisen korkeampaan minuuteen, Lucifer-Egoon ihmisen persoonan vartijana, ja ”joka telkeää ihmisen vankilaan” (Matt. 5:25), oman persoonamme virheiden muodostamien kaltereiden ja telkien taakse, eikä täältä meitä päästetä pois ”ennen kuin kaikki on maksettu viimeistä kolikkoa myöten. Mammonan ehkä jo tiedämmekin merkitsevän rahan lisäksi ja ohella ihmisen personallisuutta, joten näissä Jeesuksen sanoissa ei selvästikään viitata aineellisen, rahallisen velan maksamiseen – saati sitten itsensä vapaaksi ostamiseen – vaan pikemminkin ihmisen persoonallisen, karmallisen velan maksamiseen ”viimeistä kolikkoa myöten”. Jokainen vastaava virheemme asetetaan virheettömälle vaakalaudalle oikeudenmukaisen, kaikennäkevän ja -tietävän Taivaanvaltijan, oman sielumme isän eteen.

Punaisissa portaissa voimme hyvin nähdä viittauksen ihmispersoonallisuuden ”punaisuuteen”, jota mm. H.P. Blavatskyn teoksen ’Esoteeriset Ohjeet’ -teoksessa on ensiluokkaisesti kuvattu. Väinämöisen ja Ódhinnin ’sinisyydestä’ olemmekin puhuneet jo aiemmin, mutta oheinen kuva antaa tähänkin lienee oman tukensa ja vahvistuksensa näistä pohjolan perinteiden vihkijähahmoista viidennen valtakunnan mestari-ihmisen esikuvina ja edustajina.

Emmehän me voi toki Taivasten Valtakuntaan ja ”Jumalan ainosyntyisiksi Pojiksi” kävellä Annikin ”punaisten portaiden” vartoman antahkranan ahtaista portaanpäädyistä likaisin saappain tai tahrainen takki päällämme, vaan vaatteemme tulee olla puhdistetun pellavan kaltaiset – käyttövälineidemme synneistä ja virheistä puhdistetut. Muussa tapauksessa saamme olla onnelliset mikäli pääsemme maailman meriltä edes Pohjan Tyttären vartoman laajan sillan päätyyn ja taivasten porttien ensiaskelmille. Ylläkuvattu Luciferin rooli ihmisen persoonallisuuden vartijana on myös syynä siihen, miksi tämä ihmismielen valaisija nähdään persoonallisesta ja maailmallisesta näkökulmasta katsoen useammin tuomarina ja kiduttajana kuin vapahtajana ja valontuojana. Lucifer antaa ihmisen yksinkertaisesti oppia omista virheistään, ja opetukset eivät ole läheskään aina sellaisia kuin virheitä ja syntejä tehnyt ihminen haluaisi. Eihän elämä meille anna useinkaan sitä, mitä haluamme, vaan ainoastaan sen, mitä tarvitsemme.

Muut Annikille tässä lainauksessa annetut ominaisuudet viittaavat myös esoteerisesti katsottuna Luciferin rooliin ihmispersoonan korkeampana osapuolena ja esi-isänä; Annikki on ”sotkuja sotkemassa, vaatteita viruttamassa, punaisen portaan päädyssä, laajan laiturin laella, utuisen niemen nenässä, saaren terhenisen päässä”. Tämä tuo mieleemme ensinnäkin toisen pohjolan ja germaanisen mytologian maskuliinisemman Lucifer -hahmon ja ihmisten kasvattaja-vartijan ja ihmisen kantaisä-vihkijän, Heimdallin, jonka kerrotaan seisovan Bifrost -sateenkaarisillan päädyssä.

Mikäli teemme tällaisen uskaliaankin vertauksen kahden eri myyttisen hahmon välillä, voisi tässä lainauksessa kuvatut ”punaiset portaat” ja ”laajan laiturin laki” viitata hieman erilaisen symbolisen kuvauksen välityksellä tähän samaiseen antahkarana -sateenkaarisiltaan, joka on yhtä kuin ihmisen alemman ja ylemmän minuuden välillä oleva yhdysside, jonka toisessa päässä on kuolevaista minuuttta valaiseva ahamkara-ego ja ylemmässä päädyssä ihmisen korkeampi minuus, Annikki-Pohjanneito & Heimdall, joka vartioi ihmisen pääsyä osalliseksi korkeampiin, taivaallisiin tietoisuudentiloihin ja tämän alkemiallista vihkimystä, mitä Kalevalan koko mytologinen kuvasto käsittelee kolmen sankarihahmon Pohjanneidon tavoitteluna – sielunsa pelastamisena ja avioliittona tämän kanssa.

Annikin ominaisuudet ”vaatteiden viruttajana” voisi näin ollen kuvata ’vaatteina’ kuvattujen ihmisen alempien käyttövälineiden huolehtijana, pesijänä ja siloittajana. Mieleemme tulee jälleen Jeesuksen Vuorisaarnassa mainitsemat symboliset kuvaukset vaatteista; siitä, kuinka ”henki on tärkeämpi kuin vaatteet” (Matt. 5:40 & 6:25-40), sekä myös Johanneksen Ilmestyskirjan kuvaukset ”vaatteensa pesseistä” (Joh. Ilm. 22:14), ja heitä odottavasta palkinnosta apokalypsin jälkeen; tätä maailmanloppua ja siitä selviytyneien kohtaloa voikin olla hyvin mielekästä verrata esim. Eddassa kuvatun Ragnarökin – maailmanlopun – jälkeen syntyvän uuden maailman ja uuden ihmiskunnan valoisaan kohtaloon (Joh. Ilm. 21, koko luku). Muistutamme luonnollisesti siitä, että koska kyse on mysteerikirjallisuudesta ja sekä yksilöllisesti, yhteisöllisesti että aikakaudellisesti tulkittavista asioista, on näillä luonnollisesti kuhunkin eri teemaan soveltuvat tulkintansa, jotka eivät sulje toisiaan pois näennäisestä eriävyydestään ja ristiriidoistaan huolimatta.

Annikin odotellessa Väinämöistä ”utuisen niemen nenässä ja terhenisen saaren päädyssä” viittaa selvästikin edellisessä kappaleessamme mainittuun ihmispersoonan ja tämän korkeamman minuuden välisen antahkarana-sateenkaarisillan päädyssä olevaan korkeampaan minuuteen, joka odottaa puolisonsa ja aviomiehensä saapumista ”maailman meriltä” – ilmennyksen maailmassa tapahtuvalta kosmiselta kamppailulta ja taistelukentältä, josta löydämme varsin osuvia kuvauksia niin hindulaisesta Bhagavadgitasta kuin siitä muinaisen Pohjolan tradition maininnasta, että vain sankarillisesti taistelukentällä kuolleet – oman alemman minuutensa Itselleen uhranneet henkiset soturit – pääsevät juhlimaan yhdessä Alvater Ódhinnin saleissa Valhallassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: