Kalevala -kommentaari: luku 14

Tällä kertaa Kalevalamme avautui 14. luvun alusta, missä Lemminkäinen valmistautuu lähtemään Hiiden Hirven hiihtoon. Kalevalan Avaimessa Pekka Ervast samaisti hiiden hirven hiihtämisen omien ajatuksiensa hallitsemiseen ja hillitsemiseen, missä Lemminkäinenkin onnistuu vasta sitten, kun tulisieluna opettelee hiljalleen hiihtelemään.

Siitä lieto Lemminkäinen arveli, ajattelihe,

kulle syylle sylveäisi, kulle laskisi laulle:

heittäisikö Hiien hirvet, itse kulkisi kotihin,

vai vielä yritteleisi, hiihteleisi hiljallehen

mieliksi metsän emännän, salon impien iloksi.

Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:

”Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen!

Tee nyt mulle suorat sukset, kepeäiset kalhuttimet,

joilla hiihteä hivitän poikki soien, poikki maien,

hiihän kohti Hiien maita, poikki Pohjan kankahista

Hiien hirven käytäville, poropeuran polkemille!

”Lähen nyt miehistä metsälle, urohista ulkotöille

Tapiolan tietä myöten, Tapion talojen kautta.

Terve, vuoret, terve, vaarat, terve, kuusikot kumeat,

terve, haavikot haleat, terve, tervehyttäjänne!”

”Miesty, metsä, kostu, korpi, taivu, ainoinen Tapio!

Saata miestä saarekselle, sille kummulle kuleta,

jost’ on saalis saatavana, erän toimi tuotavana!”

”Nyyrikki, Tapion poika, mies puhas, punakypärä!

Veistä pilkut pitkin maita, rastit vaaroihin rakenna,

jotta tunnen, tuhma, käyä, äkkiouto, tien osoan

etsiessäni ereä, antia anellessani!”

”Mielikki, metsän emäntä, puhas muori, muoto kaunis!

Pane kulta kulkemahan, hopea vaeltamahan

miehen etsivän etehen, anelijan askelille!”

”Ota kultaiset avaimet renkahalta reieltäsi,

aukaise Tapion aitta, metsän linna liikahuta

minun pyytöpäivinäni, eränetso-aikoinani!”

Ennen matkaanlähtöään Lemminkäinen manailee ja loitsii suuren Kalevan tietäjän tavoin avukseen luonnollisesti Ukko Ylijumalaa ”suorat sukset” saadakseen. Tämän lisäksi Lemminkäinen manailee myös erilaisille luonnonhengille, joita voitaneen pitää ’genius locin’ roolin omaavina kunkin paikan suojelevina henkinä. Lemminkäisen manausten ja loitsujen kohteina ovat mm. metsän suojelushenki Tapio, tämän ’poika’ Nyyrikki, sekä metsän emäntä Mielikki. Paikallisten henkien ohella näistä nimistä henkii läpi myös näiden erilaiset ”sukupuolet”, jotka voitaneen arkkityyppisesti ymmärtää merkitsevän sekä maskuliinista henkeä (Tapio) että feminiiniä muotoa (Mielikki), sekä näiden kahden välillä toimivan välittäjähahmoa, poikaa, ja näiden erilaisia maagisia rooleja. Shamanistisen tietäjän tavoin Lemminkäinen varmistaa loitsuillaan sen, metsä henkineen on tietoinen hänen tarkoitusperistään ja tavoitteistaan, ja aidon tietäjän tavoin kunnioittavasti hän luonnollisesti näille loitsunsa manaa. Tällä tavoin shamanistisilla tietäjillä on (ollut) tapana tehdä mm. kalastus- ja metsästysloitsujaan, aivan kuten lainauksemmekin lopussa Lemminkäinen tekee, tai hieman eri kontekstiin siirrettynä esimerkiksi erilaisia sopimuksia metsän eläinten kanssa, jolla pyritään varmistamaan ihmisen ja luonnon harmoninen kanssakäyminen ja yhteiselo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: