Kalevala Kommentaari: Ilmarinen ja Pohjan Neito

Tällä kertaa Kalevalamme avautui tämän pyhän kirjokannel-epiikkamme varsin hyvin viime kerran lainausta ja kommentaaria jatkavasta kohdasta. Viimeksi Ilmarinen kuuli Pohjolan emännältä Louhelta Pohjan Neidon omaksi saamisen ehdoista kyisen pellon kyntämisen, minkä itse vertasimme oman alemman kolminaisuuden, kuolevaisen persoonallisuuden pellon kyntämiseen järjen, tunteen ja toiminnan kyykäärmeistä.

Tämän viikon lainauksessa ja kommentaarissamme asiat ovatkin jo edenneet siihen pisteeseen, että Seppä Ilmarinen on saapunut takaisin kotiinsa Kalevan mannuille yhdessä nuoren neitonsa ja vaimonsa kanssa, ja hänen koko sukunsa, perheensä sekä niin elävä kuin näennäisen elotonkin omaisuutensa eläimineen ja tiloineen ovat heitä odottamassa ja vastaanottamassa. Riimumagiaan asiaa sovellettaessa tässä vaiheessa Ilmarinen on kiertänyt onnistuneesti täyden ympyrän ja saanut niin Uruz- kuin Fehu -riimujen ’omaisuutta’ ja ’valtakuntaa’ vastaavat ominaisuudet suuren härän teurastuksen ja pohjolan häiden tuloksena itselleen.

Koko kahdenkolmatta luku olisi jälleen kerran niin hedelmällistä hengen epiikkaa lainattavaksi ja kommentoitavaksi, että meidän oli hyvin hankala valita sattumalta avaamamme kirjankohdan säkeistä vain muutama kommentoitavaksemme. Jonkin aikaa kohtia harkittuamme päädyimme käsittelemään luvusta sitä kohtaa, jossa Ilmarinen saapuu neitonsa kanssa juuri perille ja huomaa kaikkien olevan häntä odottamassa ja vastaanottamassa.

Aiemminkin lainaamamme Mestari Eckhartin sanat jalon miehen vaelluksillaan hankkimaansa valtakuntaansa kotiinpalaamisesta sopisivat varsin hyvin myös tähän Kalevalan kohdan lainaukseen, sillä juuri tästä kyseisessä luvussa ja etenkin tässä kohdassa on kyse: käytännön salatieteisiin ja eritoten kalevalaiseen salateiteeseen käytännössä vihityn ihmisen ”maailmaan palaamisesta” pitkällisen maailman turuilla vaelluksen ja kovien vihkimyskoetusten jälkeen. Siirtykäämme seuraavaksi itse lainaukseen ja sen kommentointiin:

Terve nyt, piha täysinesi, ulkoinen urohinesi,

terve, vaja täysinesi, vaja vierahaisinesi,

terve, sintsi täysinesi, tuohikatto kansoinesi,

terve, pirtti täysinesi, satalauta lapsinesi,

terve, kuu, terve, kuningas, terve nuori nuoekansa!

Ei ole tässä ennen ollut, eipä ennen eikä eilen

tämän joukon juoleutta, tämän kansan kauneutta.”

Aivan Ilmarisen tavoin tässä vaiheessa vihitty esoteristi on siinä tilanteessa, että hän huomaa kaiken sen, mistä hän on aikaisemmassa vaiheessaan ja sielunkehityksen kaarellaan vihkimyksen vuoksi luopunut, minkä hän on taakseen jättänyt, itsessään kuolettanut ja puhdistanut, olevan häntä vastassa puhdistuneessa muodossaan, persoonallisten kykyjen ja ”omaisuuksien” ollessa valmiina palvelemaan itsensä Mestariksi tehnyttä ihmistä.

Niinpä Ilmaris-vihittyä, viidennen valtakunnan jäsentä on hänen kotiinsa palatessaan ottamassa vastaan ’piha täysineen, ulkoisine urohineen, vajoine täysineen ja vieraineen’, ja niin edelleen, kuten lainaus meille kertoo. Ja voittajan ilon vallitessa myös Ilmaris-vihitty kaikkia omaisuuksiaan ja omaisiaan kuninkaan tavoin tervehtii, lisäten vielä päälle, että eipä ole vielä ”ennen eikä eilen” asiat tältä näyttäneet eikä ole hänen ”joukkonsa ja kansansa” näin juolealta ja kauniilta näyttäneet.

Mutta nytpä näyttävät, kun vihkimyskoetukset ovat voitettu ja ”vallat ja väet” asettuneet haastajien ja kiusaajien sijaan hengen kuninkaan ja viidennen valtakunnan mestari-ihmisen suvereenin käskyvallan palvelijoiksi.

Sulho, viljon veljyeni! Pura pois punaiset paikat,

sivalluta silkkiverhot! Näytä tuota näätäistäsi,

viisin vuosin käytyäsi, kaheksin katseltuasi!

Tokko toit, kenen käkesit? Käkesit käkösen uoa,

maalta valkean valita, vesiltä verevän saa’a.”

Niinpä yksi Ilmarisen veljistä ja palvelijoista mainitsee ensin, että ”punaiset paikat” ja ”silkkiverhot” voidaan tässä vaiheessa viimeistäänkin Pohjan Neidon salaverhon edestä purkaa. Nyt viimeistäänkin on tullut aika näyttää koko vihkimyskoetuksen palkinto ja salaisuudet myös alemman minuuden edustajille, kun sentään ”viisin ja kaheksin” vuosin on mysteeriä eletty todeksi salassa kenenkään maailmallisen tahon ja jopa omien sukulaisten tietämättä. Nähtiin tämä asia sitten mikro- tai makrokosmisesti, sisäisestä tai ulkoisesta näkökulmasta, on sen vastaavuudet tismalleen samat: nyt tulee koko vihkimyskoetusten aikana opitut asiat myös alemman minuuden sekä maailman ja sen asiasta syystäkin hämmentyneiden ihmisten nähtäville.

Kysyypä Ilmarisen tuttava ja veli häneltä myös sitä, että kenen on Ilmarinen nyt vaimokseen Pohjolan mysteerihäissä saanutkaan. Ja vastaus on, kuten näkyy, että ”maalta on valkea valittu ja vesiltä verevä saatu”: ensiluokkaisen vaimon on Ilmarinen itselleen vihkimyskoetustensa lahjana saanut.

Mainittakoon nyt aivan erityisesti tässä yhteydessä se hyvin tiedetty, mutta varsin helposti ja usein unohtuva seikka, että juuri Louhi-Saatana on se, joka on vaimon ja Pohjan Neidon Ilmariselle viime kädessä luovuttanut ja täten hänet vihkinyt. Sielullisen alkemian valossa voisimme sanoa, että aivan kuten Nanny Mcphee -lasten elokuvassa ruman ja ankaran lastenvahdin muuntuessa hiljalleen kauniiksi valkoiseksi neidoksi ja vihkijäksi, on itse asiassa vanha Louhi itse Pohjan Neidoksi alkemiallisessa astiassa onnistuneesti suoritetun työn ansiosta muuttunut. Ergo: Saatana on ihmissielun vihkijä korkeimpiin mysteereihin aivan kuten Jeesuksenkin läpikäymissä aavikko-koetuksissa asia varsin hienosti ilmenee.

Jo tuon näen kyselemättä, arvoan anelematta:

toit käkösen tullessasi, sinisotkan suojassasi,

vihannimman virven latvan vihannasta virviköstä,

tuorehimman tuomen lehvän tuorehesta tuomikosta.”

Eipä oikeastaan tarvitse Ilmarisen veljen ja ystävän asiaa sen kummemmin edes kysellä, kun se on niin täysin ilmiselvä: pohjolan parhaimmistoa edustavan neitokaisen on Ilmarinen vierelleen saanut. On aivan täysin ymmärrettävää se asiaintila, että jokaisen ihmisen korkeampi minuus ja sielu on itsessään täydellinen, eikä ”huonoa Pohjan Neitoa” ole olemassakaan. Niinpä myös Ilmarisen itselleen lahjaksi saama Pohjan Neitokainen on ”sinisotka”, ”vihanin virvi” ja ”tuorehin tuomen lehvä”.

Aivan erityisesti voisimme jälleen kiinnittää lukijan huomiota siihen, että ei suinkaan nämä nimitykset ole sattumanvaraisesti sanottuja, vaan ’sinisotka’ edustaa luonnollisesti rakkauden ja ymmärryksen korkeampia sielunvoimia ja ominaisuuksia, Lucifer-Kristusta ja buddhi-manasta, siinä missä kasvisymboliikan valossa ’vihanin virvi vihannasta virviköstä’ vastaa nähdäksemme esoteerisesti juuri Lucifer-Venusta koivu-jumalatar -symboliikan kautta, ’tuorehin tuomen lehvä tuorehesta tuomikosta’ ollen puolestaan tämän samaisen elämän ja kuoleman jumala(ttare)n vartija-aspekti aivan Vuorisaarnan ’vartijan’ ja ’tuomarin’ tavoin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: