[Käännös] René Guénon – Joitakin Januksen Symboliikan Aspekteja

Januksen kolmas kasvo, toisessa symbolikielessä, toisin sanoen hindulaisessa perinteessä, vastaa Shivan kolmatta silmää, mikä on myöskin näkymätön, ja jota ei ilmaise mikään ruumiillinen elin, ja mikä edustaa ’ikuisuuden tunnetta’. On sanottu, että katsahdus tästä kolmannesta silmästä redusoi kaiken tuhkaksi, toisin sanoen, se tuhoaa kaiken ilmennyksen. Mutta milloin peräkkäisyys muunnetaan samanhetkisyydeksi, kaikki asiat ovat olemassa ikuisessa nykyhetkessä, niin että tämä näennäinen tuhoaminen on todellisuudessa muodonmuutos termin mitä tiukimmassa etymologisessa merkityksessä.

Nämä muutamat lyhyet pohdinnat tekevät helpoksi ymmärtää sen, että Janus todellakin edustaa häntä, joka ei ole ainoastaan ’kolmen ajan mestari (nimitys mikä myös Shivalle annetaan hindulaisessa opissa), mutta myöskin, ja ennen kaikkea, hän on ’Ikuisuuden Herra. Kristus, kuten Charbonneau-Lassay kirjoitti myöhemmin tässä yhteydessä, ’hallitsee mennyttä ja tulevaa; samaa essenssiä isän kanssa, hän on kuten Isänsä, ”Päivien Vanhin”: ”Alussa oli Sana”, sanoo Johannes. Hän on myöskin tulevien aikakausien Isä ja Mestari. ”Jesu Pater futuri saeculi…”, toistaa Rooman kirkko päivittäin. Hän itse nimitti itseään kaiken aluksi ja lopuksi: ”Minä olen Alfa ja Omega, alku ja loppu.” Hän on ”Ikuisuuden Herra”.

On tosi asiassa hyvin ilmiselvää, että ”Ajan Herra” ei voi itse olla ajan hallinnan alainen jolla on periaatteensa ja prinsiippinsä hänessä, aivan kuten Aristoteleen mukaan kaikkien asioiden Prime Mover – Ensimmäinen Liikuttaja – tai liikkeen yleismaailmallinen periaate on pakostakin liikkumaton. Se on hyvin varmasti se ikuinen Sana, minkä raamatulliset tekstit usein viittaavat ”Päivien Vanhimpana”, olemassaolon aikakaudet tai syklit (tämä on latinan kielen sanan saeculum todellinen ja alkuperäinen merkitys, aivan kuten kreikkalainen Aion ja Heprean Olam mitä se merkitsee); ja voidaan myös huomauttaa, ettähindulainen perinne antaa Sanalle tittelin Purana-Purusha, minkä merkitys on täysin vastaava.

Palataksemme hahmoon, jonka otimme näiden huomioiden alkupisteeksi, Januksen käsissä voidaan nähdä olevan valtikka ja avain. Aivan kuten kruunu, myös valtikka on kuninkaallisen voiman embleemi; mutta kruunun voidaan nähdä olevan myös voiman ja elevaation symboli aivan yleisestikin, niin hengellisesti kuin ajallisestikin, ja sillä vaikuttaa olevan tässä yhteydessä valtikan sijaan tämä kaksinainen merkitys.Avaimen voidaan näin ollen nähdä merkitsevän aivan erityisesti pyhän voiman embleemiä. Voidaan huomauttaa valtikan olevan hahmon vasemmalla puolella, miehisen kasvon puolella, ja avaimen oikealla, naisellisten kasvojen puolella. Kabbalan symboliikassa oikea ja vasen vastaavat kahta jumalallista attribuuttia: Armoa (Hesed) ja Oikeutta (Din), mitkä ovat mitä ilmeisimmin sopivia Kristukselle, eritoten mitä tulee periaatteelliseen voimaan, ykseydelliseen ja kokonaisvaltaiseen, mistä seuraa kahden muun embleemin ilmaisemat aspektit.

Sephirothisen puun symboliikassa, mikä edustaa jumalallisten osapuolien ja tekijöiden kokonaisuutta, kaksi pilaria ovat Armo ja Oikeus. Puun harjalla ’tasapainon pilarissa’ ja kahta kättä dominoiden on Kruunu (Kether); sen asema, analogisesti Januksen kruunuun nähden suhteessa avaimeen ja valtikkaan, näyttäisi luovan tietä vertaamiselle, oikeuttaen sen mitä olemme juuri sanoneet sen merkityksestä: tämä näyttäisi olevan osoituksena siitä, että Janus on elävien ja kuolleiden tuomari. Arabit, tehden analogisen määritelmän jumalallisista piirteistä ja niihin liittyvistä nimistä, puhuvat ’Kauneudesta’ (Jamal) ja ’Majesteetista’ (Jalal), mikä tekee sen asian vieläkin selvemmäksi, että näitä kahta aspektia ollaan kuvattu naisellisena ja miehisenä kasvona. Sanalla sanoen, avain ja valtikka, ottaen tässä januksen yleisemmän kahden avaimen embleemin paikan, tekevät entistä selkeämmäksi yhden näiden embleemien merkityksen, mikä on siis kaksinainen voima, joka etenee yhdestä periaatteesta: pyhimyksellinen voima ja kuninkaallinen voima, jotka juutalais-kristillisessä traditiossa yhdistyy Melkhisedekin henkilöitymässä, joka on, kuten Paavali asian ilmaisee, ’tehty Jumalan Pojan kaltaiseksi’.

Olemme juuri sanoneet, ettätavallisesti Janus kantaa kahta avainta. Nämä ovat kahden seisauspäivän avaimet, Janua Coeli ja Janua Inferni, jotka vastaavat kesäpäivän ja talvipäivän seisauksia, toisin sanoen, kahta äärimmäistä pistettä auringon vuosittaisella kurssilla, sillä Janus, ”Ajan Herrana”, on Janitor, joka avaa ja sulkee tämän syklin. Toisaalta, hän on myös jumal-vihkijä mysteereihin. Initiaatio juontaa juurensa termistä in-ire, ’astua sisään’ (mikä myös viittaa portin symboliikkaan): ja Ciceron mukaan, nimitys Janus merkitsee samaa juurta kuin verbi ire, mennä. Tämä juuri ’i’ löytyy kaiken lisäksi vielä sanskriitista samassa mielessä kuin latinassa; ja Sanskriitissa sillä on yhtenä juonteena sana yarn, ’tie’, minkä muoto on hyvin lähellä Janus-nimeä. ’Minä olen Tie’, sanoi Kristus. Onko meidän mahdollista nähdä jälleen yksi lisäyhteys näiden kahden välillä? Se mitä olemme tilaisuudessa sanomaan vaikuttaisi oikeuttavan tämän; ja olisi suuri virhe, silloin kun symboliikasta puhutaan, olla ottamatta huomioon tiettyjä verbaalisia samaisuuksia, syistä jotka ovat usein hyvin huomattavia vaikkakin, valitettavasti, ne karkaavat modernien filologien käsistä, jotka ovat tietämättömiä kaikesta siitä, mitä voidaan kutsua ’pyhäksi tieteeksi’.

Oli miten oli, niin kauan kuin Janusta pidettiin vihkimyksen jumalana, hänen kaksi avaintaan, toinen kullasta ja toinen hopeasta, olivat ’pienempien’ ja ’suurempien’ mysteerien avaimet. Toisessa, mutta yhtäläisessä merkityksessä, hopeinen avain on maanpäällisen Paratiisin avain, ja kultainen avain Taivaallisen Paratiisin avain. Nämä kaksi avainta olivat juuri ne kuninkaallisen pontifikaatin piirteet, jolle hierofantin funktio oli olennaisesti liitetty. Aivan kuten venho, mikä oli myös Januksen symboli, ne ovat pysytelleet patriarkaatin pääasiallisina embleemeinä: ja evankeliumin sanat koskien ’avainten voimaa’ ovat täydessä sopusoinnussa näiden muinaisten traditioiden kanssa, jotka kaikki juontavat juurensa suuresta primordiaalisesta traditiosta. On olemassa lisäksi hyvin suora suhde sen merkityksen välillä mistä olemme juuri puhuneet ja kultaisen avaimen välillä, joka edustaa hengellistä voimaa ja hopeisen avaimen edustaen ajallista voimaa (hopeisen avaimen tullessa välillä valtikalla korvatuksi, kuten olemme osoittaneet. Itse asiassa Dante suo Keisarille ja Paaville ne funktiot, jotka johdattavat ihmiskuntaa kohti ’maanpäällistä paratiisia’ ja ’taivaallista paratiisia’.

Lisäksi, sen tietyn astronomisen symboliikan valossa, mikä näyttäisi olevan yhteistä kaikille muinaisille ihmisille, on olemassa myös hyvin suoria yhteäläisyyksiä niiden kahden tulkinnan välillä, joiden mukaan Januksen avaimet olivat joko seisauspäivien tai ’suurten’ ja ’pienten’ mysteerien avaimet. Symboliikka, johon tässä viittaamme on eläinradan symbolismi, eikä ole lainkaan sattumaa tai vailla syytä, että tämä sykli, sen nousevan ja laskevan kaaren puolikkaiden suhteen, jotka alkavat joko kesäpäivän tai talvipäivän seisauksen aikaan, ovat niin usein keskiaikaisten kirkkojen portaalien esittämiä. Tässä näemme jälleen erään Januksen kaksien kasvojen merkityksen: hän on ’Kahden Tien Mestari’, joihin seisauspäivien portit mahdollistavat astumisen sisään, nämä oikean ja vasemman käden tiet (sillä tästä voimme jälleen nähdä toisen asiaan liittyvän symboliikan) jota Pythagoralaiset esittivät Y-kirjaimella, ja mikä on eksoteerisessa muodossa ilmaistu Herkuleen myytissä hyveestä ja paheesta. Nämä ovat ne samaiset kaksi tietä, joita hindulainen perinne nimittää ’Jumalten tienä’ (deva-yana) ja ’Esi-isien Tienä’ (pitri-yana); ja Ganesha, jonka symboliikalla on lukuisia kontaktipisteitä Januksen kanssa, on myöskin ’Kahden Tien Mestari’ välittömänä seurauksena siitä, että hän on ’Tiedon Herra’, mikä taasen tuo meidät takaisin mysteereihin vihkimyksen ideaan. Lopulta, aivan kuten tiet joiden kautta yksilöllä on niihin pääseminen, nämä kaksi tietä ovat, tietyssä mielessä, taivaiden ja helvettien polut; ja jotta tulee huomautetuksi, että ne kaksi puolta joita ne vastaavat, oikea ja vasen, ovat ne joihin viimeisen tuomion kirotut ja lunastetut ovat eroteltu, jotka ovat myös hyvin usein löydettävissä mitä kummallisimman sattuman merkeissä kirkkojen uloskäynneillä, mutta ei missään osassa itse temppeliä. Nämä esitykset, aivan kuten eläinradankin, näyttäisi ilmaisevan jotain hyvin olennaista katedraalien rakentajien käsityksissä, jotka olivat päättäväisiä siinä, ettähe antoivat töilleen ’pantakulaarisen’ luonteen sanan mitä todellisimmassa merkityksessä, sanalla sanoen, tehdä jokaisesta temppelistä Uni-Versumin synteettinen malliesimerkki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: