Valknutrin Emanaatioita – Riimukartta ja Vuosikalenteri

Riimukartta on muodostettu meditatiivisen mandalan muotoon kalenterin yhteyteen, ja sen perimmäisenä tarkoituksena on yhdistää ajaton ja ikuinen todellisuus aineelliseen, luonnonkierron mukaiseen todellisuuteen mahdollisimman yksinkertaisen kaavion muodossa. Riimukartan uskonnollis-symbolinen kieli muodostuu muinais-pohjoismaisen ja suomalaisen mytologian käyttämien nimien ympärille, ja siinä käytetyissä nimissä on sovellettu eräänlaista ”esoteerista synkretismiä”. Riimukartan nimikkeistö on muodostettu suurimmaksi osaksi muinais-pohjoismaisen mytologian käsitteistä, mutta joidenkin käsitteiden kohdalla on sovellettu myös yleismaailmallista esoteerista käsitteistöä.

Monadi – Ginnungagap

Kartan kosmogoninen prosessi alkaa ”taivaiden takaisen taivaan” sijaan jumalallisen ykseyden ensimmäisestä ilmennyksestä, sekä mikro- että makrokosmisesta monadista, jota kartassa kuvataan keskellä olevan mustan pisteen muodossa. Tämä mustan pisteen symboloima Monadi pitää sisällään siemenen tavoin koko senjälkeisen ilmennyksen. Musta piste ja monadi vastaa muinais-pohjoismaisen mytologian Ginnunga-gapia, ammottavaa kuilua, suurta tyhjyyttä ja ”maagisesti varautunutta tilaa”, joka on luomisen kaikupohja ja ikuinen musta avaruus ajan ja paikan tuolla puolen, ja josta koko maailmankaikkeus ulosvalautuu, Tulen ja Jään, kahden vastakkaisen polariteetin välille jännittyen.

Valknutr – Jumalallinen kolminaisuus

Kartan kuvaaman kosmogonisen prosessin toinen vaihe ilmenee pohjoismaisesta mytologiasta ja symboliikasta tutun Valknutr -kolmoiskolmion muodossa, mikä vastaa jumalallisen monadin ensimmäistä ilmennystä ja jakaantumista. Tämä Ódhinnin solmunakin tunnettu kuvio vastaa teosofian atma-buddhi-manasta sekä kaikkia maailman hengellisten perinteiden alkukolminaisuutta ensimmäisestä Monadista kolmeen eri logokseen jakautuneena. Pohjoismaisessa mytologiassa tätä vastaa Ódhinn-Vili-We -triadi. Hieman eri muodoissaan ja painotuksin mytologioissa ilmentyen tämän alkukolminaisuuden ja sen eri kulmia edustavien jumalallisten voimien kerrotaan luovan sekä objektiivisen maailmankaikkeuden että myöskin lahjoittavan ihmiselle tämän korkeammat hengenkyvyt.

Eri kontekstiin siirtyessään Valknutr -kolmoistriadin yksittäiset kolmiot vastaavat myös hindumetafysiikan kolmea nk. gunaa – sattva-rajas-tamas – joiden yhteistoiminnan tuloksena syntyy kaikki tuntemamme olemassaolon muodot ja liikkeet lukemattomine eri ilmennyksineen; myös alkemian kolme mikro- ja makrokosmista perusperiaatetta – elohopea, rikki, suola – vastaavat näitä kolmea gunaa ja kolmea logosta ilmennykseen siirtyessään ja sen piirissä toimiessaan.

Taivaallinen Ihminen & 12 tähtivaltaa

Riimukartan kosmogonisen prosessin kolmas vaihe on nk. taivaallisen ihmisen ilmentyminen, jota voidaan kuvata kaikista yksinkertaisimmillaan yksi kärki ylöspäin osoittavalla viisikannalla, viittä aistia ja elementtiä vastaten, mutta joka kuvio on tästä kartasta jätetty käytännöllisyyden ja selkeyden vuoksi pois; sen sijaan tätä viisikantaa ja sen sisältämiä kosmogonisia ja kosmologisia periaatteita vastaa kartassa eläinradan 12 tähtivaltaa, jotka ovat samalla myös kartan ensimmäinen aineellis-ajallinen heijastus puhtaan hengelliseltä ja ajattomalta tasolta, jolla kartan kaksi ensimmäistä prosessia itsessään vaikuttavat. Nämä 12 tähtivaltaa vastaavat symboliikan piirissä platonista dodekahedriä, joka muodostuu 12 viisikannasta, ja joka pitää sisällään kaikki luomisen perusperiaatteet eri sovellutuksineen.

12 eläinradan merkkiä vastaavat useimmista maailman hengellisistä perinteistä ja mytologioista tunnettuja toimijoita, jotka kalevalainen perinne tuntee kahdentoista Kalevan Pojan nimisinä. Muita samankaltaisia vastaavuuksia on mm. kristillisen perinteen 12 apostolia, jotka istuvat Mestarinsa ympärillä, kuten myös muut vastaavat luvun 12 perustalle muodostuvat ajallis-aineelliset tekijät ja voimat.

Mikrokosmisesti 12 tähtivaltaa vastaavat ihmisen henkistä ja aineellista kehitysprosessia involuution ja evoluution kaarineen, ja kertomalla nämä kehityskaaret toistensa kanssa voidaan saada luku 144, joka vastaa Johanneksen Ilmestyskirjan 144 000 valittua, lukujonon 0/0/0 kuvatessa mm. tähän kehitysprosessiin vaadittavien yksilöllisen monadin jälleensyntymien määrättömyyttä; riippuen yksilöllisen ja kollektiivisen kehitysprosessin eri tekijöistä (mm. karma) tulee kunkin syntyä eri eläinradan merkin alaisuuteen vaihteleva määrä, kunnes kunkin tähtivallan sekä involutiiviset (aineeseen laskeutuvat ja tietoisuuden kiinteyttä kehittävät) että evolutiiviset (aukikiertyvät, ylös henkeen nousevat ja tietoisuuden solmuja avaavat) periaatteet, opetukset ja näiden ominaisuudet ovat sisäistetty, ymmärretty, opittu ja aktualisoitu. Maailman traditionaalisten opetusten myyttien tutkiminen antaa hyviä viitteitä tämän prosessin läpikäymisen vaativuudesta ja pitkäkestoisuudesta (esim. Herkuleen 12 Aegeiaan tallin siivoaminen).

Makrokosmisesti 12 tähtivaltaa kuvaavat kokonaista 12 tähtivuotta, jotka maailmanprosessin edetessä muodostavat aina kunkin yksittäisen nk. astronomisen vuoden, joka muodostuu auringon kulkiessa kerran kunkin merkin poikki. Yhden tähtivuoden ollessa kestoltaan n. 2160 vuotta, tulee kokonaisen astronomisen vuoden pituudeksi tällöin n. 25 920 vuotta. Tämä maailmanprosessin eteneminen merkitsee mikro- ja makrokosmisesti erilaisia sivilisaation, uskonnon, kulttuurin ja ihmiskehityksen periaatteiden nousun ja rappion syklejä, jonka voimme hyvin todeta tutkimalla maailmanhistoriaa jo täysin pintapuolisestikin. Parhaillaan olemme tähtivuosien siirtymä- ja välivaiheessa, siirtymässä kalojen ajalta kohti vesimiehen aikakautta, jota kuvastaa etenkin länsimaissa mm. kristinuskon edustaman tunne-uskonnollisuuden ja kristinuskon aikakautisen muotojen rappeutuminen ajan pyörien pyöriessä eteenpäin, sekä nousevan ajan impulssina enemmän älyyn ja tietoon pohjautuvan henkisyyden ja uskonnollisuuden nouseminen sekä ihmisälyn merkittävän intensiivinen kehitys niin Saturnus -planeetan kuvaaman ja hallitseman alemman logiikan kuin myöskin Venus -planeetan symboloiman ja hallitseman korkeamman, abstraktin älyn, estetiikan ja eroottisuuden esiinnousemisena eri muodoissaan.

Suuret Elementit ja Luonnon Syklit

Taivaallisen Ihmisen tasoa seuraavana vaiheena riimukartan kosmogonisessa ja kosmologisessa prosessissa ilmenee luonnon toimintaan sekä vuodenkiertoon liittyvät Suuret Elementit ja näiden heijastamat luonnon vuosittaiset syklit. Neljä suurta elementtiä ovat Taivaallisesta Ihmisestä mikro- ja makrokomisesti esiinvuotavat (emanoituvat) aineelliset tekijät ja voimat, jotka ainoastaan karkeimmalle aineelliselle tasolle valautuessaan, maa-elementin välityksellä ja yhteenkiinnittämänä ilmenevät aineellisten aistiemme havaitsemina ja tuntemina neljänä elementtinä; niiden tosi-perusolemus on täysin numeeni ja yhtä viidennen elementin, nk. aakaashisen eetterin kanssa.

Riimukarttaan on Tulen ja Maan (Jään) elementtien kohdalle kuvattu sekä muinais-hindulaisen, germaanis-pohjoismaisen että kalevalaisen mytologian tuntemat valtakunnat, joiden polariteettien välille koko kosminen ilmennys muodostuu Ginnunga-gapista, Suuresta Tyjyydestä ja ”maagisesti varautuneesta tilasta” esiinvalautuessaan. Muinais-hindulainen metafysiikka ja mytologia nimittää näitä Purushaksi ja Prakritiksi, germaaninen ja skandinaavinen mytologia kutsuu näitä nimillä Muspelheim ja Nifelheim, kalevalainen mytologia puolestaan nimillä Lintukoto ja Pohjola.

Ódhinnista ja Sleipnirista kerrotuissa tarinoissa nämä kuvataan ratsastavan ”maailman joka kolkassa”, minkä myötä Ódhinnin kahdeksanjalkaisen ratsun Sleipnirin voidaan nähdä symboloivan mm. neljää pääilmansuuntaa ja neljää väli-ilmansuuntaa.

Riimukartan kyseinen taso jakautuu siis neljään elementtiin, neljään ilmansuuntaan (ja väli-ilmansuuntaan), neljään vuodenaikaan, sekä neljään ihmiskehityksen ja elämänkaaren vaiheeseen. Yhdessä nämä neljä elementtiä eri tason mikro- ja makrokosmisine ilmennyksineen muodostavat koko sen näkyvän maailmankaikkeuden ja ihmisten sekä muun luomakunnan asuttaman maailman, jota muinais-pohjoismaiset ihmiset kutsuivat Midgardrin nimellä. Sanan ’Midgardr’ merkitys on ’keskeltä suljettu’ (Middle Enclosure), ja se viittaa ilmentyneen kosmoksen keskeisen aseman ohella myös siihen, että tuntemamme ja viiden aistin aistimamme fyysinen maailmankaikkeus sijaitsee kahden maailman välillä ja on näennäisesti suljettu sekä ylhäältä että alhaalta käsin, vaikkakin sitä elävöittää ja läpäisee joka hetki lukemattomat olemassaolon voimat sekä ylhäältä että alhaalta käsin, tällä tavoin koko kosmisen ilmennyksen – ikuisten ja ajattomien voimien ajan ja aineen matriisiin heijastuneen, kosmisten voimien yhteistoiminnan summan muodostaen.

Futhark -riimut

Ilmennyksen seuraavana vaiheena ja modaliteettina kartassa on vuorossa 24 Futhark -riimua. Muinais-pohjoismainen mytologia kertoo riimujen löytöprosessista siten, että Ódhinn nouti nämä Mimirin kaivona, lampena tai lähteenä tunnetusta paikasta, ristiinnaulitsemalla itsensä elämänpuuhun yhdeksäksi vuorokaudeksi ja uhraamalla toisen silmänsä kyseiseen lähteeseen. Myytin symbolinen kuvasto ja vihkimykselliset merkitykset ovat hyvin syvällisiä ja moniulotteisia, ja niiden täydellinen ymmärtäminen sekä sisäistäminen vaatii yksilöltä saman myyttisen, symbolisen ja vihkimyksellisen prosessin läpikäymistä. Perusteissaan ja teoriapuoleltaan Ódhinnin maailmanpuuhun naulitsemisen ja silmän uhraamisen myytti voidaan kuitenkin avata seuraavalla tavalla:

  1. Yggdrasiliin naulitsemisen prosessi kuvastaa Valknutrin symboloiman korkeamman kolminaisuuden ja Taivaallisen Ihmisen ristiinnaulitsemista neljän elementin, persoonallisen, aineellisen ja ajallisen elämän ristille, joka on kartassa kuvattu Valknutr -symbolin valautumisena aineellisen ja ajallisen maailman matriisiin.
  1. Kosmisen tietoisuuden ristiinnaulitsemisen yhdeksän päivää ja yhdeksän yötä kuvastavat aikaa, joka vaaditaan jokaisen Valknutrin symboloiman yhdeksän maailman mysteerin selvittämiseen, ja tästä johtuu myös riimujen vihkimykselliseen prosessiin liittyvä ja usein toistuva yhdeksikön symboliikka.
  1. Ódhinnin toisen silmän uhraaminen symboloi ”alemman kuuluonnon”, persoonallisen minuuden uhraamista Tiedon ja Muistin lähteeseen. Esoteerisen symboliikan avaimella avattuna voidaan melko suurella varmuudella sanoa, että Ódhinnin uhraama silmä on hänen vasen silmänsä, joka on persoonallisen minuuden, Kuun (”kuuluonto”), Luciferin ja myös pyhän hengen vastaavuus esoteerisen anatomian symboliikassa. Pyhän Hengen nimellä tunnettu ja mm. taivaasta laskeutuvan kyyhkysen muodossa symboloitu voima on aineen perusolemukseen liittyvä arkkityyppisesti naisellinen (feminiini) voima, joka vastaa mm. muistia, älyä, tietoa; konkreettisena aineena tuntemamme fyysinen aine on geometrisen älyn kaavoittamaa ja kristallisoimaa voimaa.

Ódhinnin silmän uhraaminen noudattaa nk. vanhan liiton ”irtileikkaamis -metodologiaa”, jossa alempi minuus, nk. kuuluonto, uhrataan Itselle tahdonvoiman ponnistuksen avulla; tämän teoksen eetos tuo tähän atmiseen tahdonvoiman ponnistukseen – ”jonka käytetty voima on aina mustaa” – mukaan rakkauden / buddhin (myötätunnon) ja mahdollisimman syvällisen ymmärryksen / manaksen prinsiipit, joka muuttaa tämän vanhan liiton metodin kokonaisvaltaisesti. ”Hirtettyjen Solmunakin” tunnettuun Valknutriin ja Ódhinnin palvontaan on muinaisaikoina liittynytkin eksoteerisesti (sosiaalisesti, kollektiivisesti, uskonnollis-rituaalisesti) myös ihmisuhrit 9:n vuoden välein järjestetyissä palvontamenoissa, mutta symbolin ja prosessin esoteerinen, vihkimyksellinen merkitys on hieman erilainen tästä muinaisesta muotomenosta, jolla on ollut aikoinaan oma funktionsa silloisen yhteisöllisen järjestyksen piirissä ja maagisen maailmankuvan puitteissa (vastaavia rituaalimenoja löytyessä myös muista maailman uskonnoista ja yhteisöistä). Nykyaikana uskonnolliset eläin- ja ihmisuhrit ovat kuitenkin jo kauan aikaa sitten vanhentunut ja suoranaisesti kehitykselle vastakkaiseksi muuntunut käytäntö.

Hirtettyjen Solmujen esoteerinen avaaminen osoittaa tämän merkitsevän kosmisen miehen hirttämistä (heijastumista) ylösalaisin taivaallisesta tilastaan alas aineellisen ja ajallisen maailman ja luonnonkiertoon. Korkeampi tietoisuus aivan konkreettisesti tulee aineen ristille naulituksi, neljän elementin vallan alaiseksi ja raskaimman näistä, maa-elementin yhteensitomaksi (jota myös jään nimellä kutsutaan, maan ollessa kristalloitunutta vettä), ja tämän prosessin myötä se kuolee, jäätyy, nauliutuu – aina siihen saakka, kunnes monadi on kulkenut involuution kierrokset alempien luonnonvaltakuntien kautta ja alkaa evoluution takaisin ylös henkeen palaava kierros, mitä on kuvattu Valknutrin solmujen, alemman minuuden lukkojen ja nuottien avaamisena ja aukikiertymisenä (= evolutio, aukikiertyminen). Tälle prosessille löytyy erilaiset symboliikan kuvastot ja eksaktit vastaavuutensa eri henkisistä perinteistä (esim. esoteerisen suufilaisuuden nafs-al-ammara).

”Valknutrin hirttävät solmut”, periodiseen kuolemaan ja ”kadotukseen” johtavat ominaisuudet tarkoittavat mm. alemman minuuden rautaista ”itse-tahtoa”, sinne tänne tempoilevia haluja, itsekeskeisyyttä, petollisuutta, epärehellisyyttä jne., ja näistä kaikista aineellis-ajalliseen todellisuuteen kosmisen tietoisuuden hirttävistä solmuista vihkimyksellisessä prosessissa on tarkoituksena hankkiutua eroon – ne uhrataan korkeammalle tietoisuudelle ja todellisuudelle, ne asetetaan Auringon (buddhin) loiston alaisuuteen ja hallintavaltaan, jolloin Ódhinnin oikea silmä, ”joka loistaa kuin Aurinko”, syttyy loistamaan mielessämme ja sielussamme.

24 riimua ovat ne luomisen, ylläpitämisen ja tuhoamisen kirjaimet, maailmankaikkeuden aakkosto, jotka ovat vanhemmassa Futharkissa jaettu kolmeen kahdeksan riimun perheeseen, jotka kuvaavat ja vastaavat näitä kolminaisen jumaluuden kolmea funktiota. Riimukartassa 24 riimua on jaettu kolmeen perheeseen Uthark -teorian pohjalta, jossa riimuympyrän läpikäyminen aloitetaan Fehu -riimun sijaan Uruz -riimusta. Tämän myötä myös kolme riimuperhettä muodostuvat hieman eri tavalla kuin Futhark -teorian mukaan rakennetussa kolmen riimuperheen järjestelmässä.

Itse riimujen Mimirin lähteestä – ihmismielen syvästä kaivosta – noutamisen ja ymmärtämisen prosessi tapahtuu käytännössä eletyn elämän ja tutkimuksen kautta, riimujen ja niihin liittyvien myyttien kuvaamien sekä jumaluuksien & jumalattarien symboloimien kehitysprosessien, mysteerien selvittämisen ja näiden tarjoamien haasteiden voittamisen kautta, ”kehittävän vastustuksen” periaatteen ymmärtämisen ja käytäntöön soveltamisen avulla. Riimut ovat kartassa kuvattu eräänlaiseen välitilaan henkisen ja aineellisen maailman rajapinnalle, mikä kuvastaa ja vastaa sekä mikrokosmista että makrokosmista piilotajuntaa, psyyken ja tietoisuuden rajamaastossa olevaa ”ei-kenenkään-maata”.

Muinais-pohjoismaisessa mytologiassa Ódhinnin kerrotaan hankkineen mm. inspiraation siman, runouden lahjan sekä kuolemattoman viisauden tämän prosessin myötä. Inspiraation siman voimme nähdä linkittyvän muista maailman traditioista löytyviin kuolemattomuuden nektareihin (Amrita, Soma jne.), ja inspiraatio -sanan etymologia viittaa sisäänhengitykseen, joka kuvastaa jumaluuden funktioista ensimmäistä, Brahmaa, luomista, ja samalla termi merkitsee myös korkeaa jumalallista innoitusta. Runouden lahja symboloi puolestaan Tietoa ja Sanan säilää sekä kykyä tämän luciferisen voiman, Manaksen, käyttöön, ja se vastaa jumaluuden funktioista Shivaa, Tuhoamista, älyn ja tiedon ollessa luonteeltaan terävää, läpäisevää ja jakavaa kuin kaksiteräinen leimuava miekka, tai vaihtoehtoisesti, pohjoismaista symboliikan kuvastossa pysytellessämme, Ódhinnin kädessä oleva ja ”aina maalinsa löytävä” keihäs Gungnir.

Jumalat ja Jumalattaret

Riimukarttaan on merkitty kunkin riimun kohdalle tähän liittyvä jumala tai jumalatar. Jumalnimet ovat peräisin sekä muinais-pohjoismaisesta jumaltarustosta. Kuhunkin yksittäiseen riimuun liitetään yleensä useampi joko suurempi tai pienempi jumala tai jumalatar, ja kaikilla riimuilla on oman ominaisluonteensa lisäksi ja ohella olemassa oma komplementtinsa; toisin sanoen, kuhunkin riimuun liitetyllä jumalalla on olemassa monessa tapauksessa sekä maskuliini että feminiini ilmennysmuotonsa. Yksilöä kehotetaan omassa työssään tutkimaan vastaavuuksia riimujen ja jumalattarien välillä sekä luomaan esimerkiksi kutakin riimua vastaavat rituaaliset ja seremonialliset käytännöt tähän liitetyn jumalan tai jumalattaren edustaman luonnollisen vastaavuuden, sielullisen ominaisuuden tai tietoisuudenalueen mukaisesti.

Kalenteri ja vuodenkierto

Kuukaudet ja vuodenkierron siirtymäriitit

Riimukartasta vuodenkierron kalenteriin siirtyessämme on ensimmäisenä kuviossa merkittynä vuoden 12 kuukautta myötäpäivään kiertäen. Näiden kuukausien välille on merkitty kunkin planetaarisen ja kosmisen hallitsijan alaisuudessa tapahtuvat siirtymäriitit traditionaalisten tasaus- ja seisauspäivien paikalle sekä näiden lisäksi neljän muun siirtymävaihetta kuvaavan päivän kohdalle. Kunkin vuodenkierron mukaiselle siirtymäriitille on teoksesta löydettävissä juhlahymnit, jotka voidaan lausua 1-2 vuorokauden aikana yhteen tai useampaan otteeseen ja mahdollisesti muiden kyseiseen ajankohtaan soveltuvien seremonioiden sekä rituaalien yhteydessä. Siirtymäriittien tarkoituksena on asettaa mieli, keho ja sielu harmoniaan kunkin vuodenkierron vaiheen energioiden kanssa sekä kanavoida näitä hallitsevien planetaaristen ja kosmisten voimien energioita niin subjektiiviseen kuin objektiiviseenkin universumiin – mikro- ja makrokosmokseen – mahdollisimman kehittävällä ja suotuisalla tavalla. Tietyt vuodenkierron päivät ovat erityisen suotuisia tiettyjen voimien kanavointiin ja ilmentämiseen, näiden ollessa olennaisesti luonnon omaan toimintaan ja ilmennykseen liitoksissa; aivan samalla tavoin kuin tiettyyn vuodenaikaan syntyneet ihmiset edustavat tietyn eläinradan tähtimerkin ominaisuuksia joko latentisti (alitajuisesti ja tiedottomasti) tai nämä aktualisoituneina (tietoisesti, päämäärähakuisesti).

Vuodenkierron uskonnolliset juhlapäivät

Kalenteriin on merkitty myös kaikki perinteiset vuodenkierron kulkuun liittyvät uskonnolliset juhlapäivät. Juhlapäivien perustana on muinaisen pohjolan pakanallisissa pyhimyskulteissa, jumalanpalveluksissa sekä vainajainpalveluksessa käytetyt juhlapyhät, joista osa on sittemmin kristillistetty, ja joita on kalenteriin hieman muokattu terminologian puolesta. Esimerkiksi traditionaalisessa kristillisessä juhlaperinteessä oleva Lucia-neidon päivä on nimetty Pohjanneidonpäiväksi, kristilliset helatorstai ja helluntai on nimetty yhdessä helavalkeiden pitämisen ajaksi, juhannuksen ohessa on keskikesän juhla ja kesäpäivän seisaus, ja niin edelleen.

Mikäli lukija kaipaa tarkempia tietoja kalenterin juhlapyhien erityisesti maatalouskulttuuriin liittyvien juhlallisuuksista ja rituaalimenoista, suositellaan häntä tutustumaan M. Varosen teokseen ’Vainajainpalvelus Muinaisilla Suomalaisilla’ sekä Julius Krohnin teokseen ’Suomen Suvun Pakanallinen Jumalanpalvelus’. Näiden muinaisten rituaalimenojen tunteminen antaa hyvän pohjan niiden toteuttamiseen paikoin joko sellaisenaan, mutta useimmissa tapauksissa niiden nykypäivään tuominen voi olla sekä hyvin hankalaa että tarpeetonta, jolloin onkin hyvä pohtia omakohtaisia käytäntöjä ja muinaisten perinteiden ja tapojen päivittämistä ja uudistamista kunkin päivän ominaishengessä ja vanhojen tapojen perustalta. Koska muinaiset rituaalimenot ovat niin voimakkaasti maatalouskulttuuriin ja luonnon kanssa jatkuvasti tekemisissä olevien ihmisten tapoihin sidottuja, ei nykyihmisen ole monesti edes mahdollista toteuttaa niitä sellaisenaan. Muinaisten perinteiden ja tapojen hengestä sekä erityisesti niitä toteuttaneiden ihmisten elämänasenteesta ja perustalla olevasta sakraalis-rituaalisesta maailmankuvasta on kuitenkin nykyihmisellä hyvin paljon opittavaa.

Sekulaarit juhlapyhät

Kalenteriin on merkitty myös sinisellä sekä pienellä Othala -riimusymbolilla suomalaisten kannalta tärkeimmät sekulaarit juhlapäivät. Näiden sekulaarien juhlapäivien rituaaliset muotomenot ja seremonialliset juhlallisuudet ovat jokaisen itse päätettävissä, mutta niiden on luonnollisesti hyvä heijastaa kyseisen päivän henkeä ja merkitystä. Tämän lisäksi kalenteriin voi olla hyvä merkitä esim. oma ja läheisten syntymäpäivät, jolloin voidaan toteuttaa omakohtaisesti valittuja seremonioita ja rituaaleja.

12 Kalevanpoikaa & mikro- ja makrokosmiset vastaavuudet

Kalenteriin on merkitty muinaisesta suomalais-kansallisesta mytologiasta löytyvät 12 Kalevanpoikaa, jotka vastaavat eläinradan 12 tähtimerkkiä ja kukin yhtä Taivaallisen Ihmisen olemuspuolta. Jokaiselle Kalevanpojalle on omistettu erityinen kuukausittainen ylistyshymni, jonka tavoitteena ja tarkoituksena on ilmentää kyseisen tähtimerkin ja Kalevanpojan ominaisuuksia, joita oppilas kutsuu ja pyrkii puhdistamaan, näiden ilmentyessä kunkin omassa persoonallisuudessa tiettyjen latenttien tai aktualisoituneiden luonteenpiirteiden ja sielullisten ominaisuuksien kautta.

Olennaisena osana kaikkea ylös henkeen suuntautunutta esoteerista kehitysprosessia jokaisella on tehtävänään puhdistaa persoonallisuutensa mahdollisesti sumentamat ja vääristämät henkiset perusvoimat takaisin alkuolemukseensa ja tuoda nämä tämän jälkeen ilmennykseen puhdistettuina pyhinä voimina. Kalevanpoikien sekä näihin liittyvien myyttien tutkiminen (niin suomalais-kansallisessa kuin muissakin vastaavissa maailman mytologioissa) sekä ylistyslaulujen laulaminen näille, voi olla erittäin hyvä apukeino tässä työssä, mikäli tällainen työskentelymetodi koetaan omakohtaisesti luontevaksi ja hyödylliseksi. Mikäli yksilö haluaa, voi olla hyväksi kiinnittää erityistä huomiota oman tämänhetkisen inkarnaatiosyklin Kalevanpoikaan, sillä tämä voi tuoda väkevää valaistusta kunkin persoonalliseen luonteeseen, sekä elettyyn elämään että myöskin tämän nimenomaisen elämänkierron tarkoitukseen, tavoitteisiin, unelmiin, ja sisäiseen velvollisuuteen (kehitysimpulssiin & dharmaan).

Maantieteelliset alueet ovat merkitty kaavioon sen vuoksi, että kullakin Kalevanpojalla on hallinnassaan ihmisten persoonallisten luonteenpiirteiden ja sielullisten ominaisuuksien ohella tietyn maantieteellisen alueen ”geo-chakra”, voimapiste tai ’genius loci’ pyhiinvaelluspaikkoineen ja muistomerkkeineen. Sielullinen työskentely ei välttämättä vaadi matkustamista ajallisessa ja aineellisessa matriisiissa ja konkreettisilla maantieteellisillä alueilla, mutta etenkin mikäli yksilö on luonteeltaan ns. maagis-rituaalisen maailmankuvan ja lähestymistavan omaava, ja kokee luontevaksi konkreettisen pyhiinvaelluksen ainoastaan sielullisen työskentelyn ohella ja lisäksi, on kunkin Kalevanpojan pyhillä alueilla vaeltaminen ja rukoilu näille ominaisena aikana erittäin suositeltua sekä subjektiivisten että mahdollisesti myös objektiivisten vaikutustensa ansiosta. Tällä tavoin voidaan tuoda yhteen sekä ajaton, henkinen ja sisäinen työ että aineellinen todellisuus aivan muinaiskansojen mentaliteetin mukaisesti, mutta nykypäivään tuotuna ja päivitettynä. Eräs hyvin potentiaalinen keino voi olla myös vuosittaisen pyhiinvaelluksen järjestäminen oman eläinradan tähtimerkin alueelta valitulle pyhiinvaelluspaikalle tai muistomerkille.

Viikonpäivät ja Päivittäiset Tähtihymnit

Kalenteriin on merkitty suomeksi perinteisen juliaanisen kalenterin seitsemän viikonpäivää myötäpäivään kiertäen. Jokaisen suomalaisen viikonpäivän nimen perustalla voidaan havaita vaikuttavan yksi planetaarinen ja kosminen tähtivalta, sekä astronominen että astrologinen kehitysvoima.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: