Valknutrin Emanaatioita – Nykymaailma ja Muinainen Viisaus

Moderni maailma on hyvin pitkälti menettänyt kosketuksensa pyhyyteen, (henkeen ja merkitykseen).1 Sekä ideologinen (sekulaari) materialismi, ateismi että nihilismi ovat kaikki modernin maailman tuotteita, jotka johtavat ihmisen tyhjyyteen, pinnallisuuteen ja kaiken merkityksen sekä kieltämiseen.2 Ei ole yksinkertaisesti mitään syytä olettaa, modernin edistysopin mukaisesti, että nykyihminen olisi jollain tavoin kehityksensä huipulla ja nykyihmistä edeltäneet muinaiset sivilisaatiot olisivat primitiivisten ja taikauskoisten ihmisten luomuksia tietoineen ja taitoineen. Päinvastoin, on olemassa lukematon määrä todisteita siitä, että muinaiset ihmiset ja heidän kulttuurinsa edustivat monella tapaa paljon korkeampaa olemassaolon tasoa kuin mitä myytin kieltänyt, tympeän rationalistinen ja aineellismielinen nykymaailmamme. Edred Thorsson kirjoittaa myytin merkityksestä seuraavalla tavalla:

””Myytti” on sana, joka on tullut merkitsemään ”valetta” sekavassa modernistisessa mielenasetelmassa. Tosi asiassa myytti ei ole jotain epätodellista, vaan se pikemminkin pitää sisällään jotain niin syvällisen totuudellista ja todellista, että pelkät faktat ovat liian yksityiskohtaisia ja pieniä pitääkseen sen sisällään. Myytti on aina Totta – eikä voi näin ollen ikinä olla historian sisällään pitämä. Historia – kuten kirjallisuus – on vain silloin todella merkityksellistä, kun se jossain pienessä määrin heijastaa, ei ole väliä kuinka epätäydellisesti, myyttistä todellisuutta. Myytin ylitsekäyvän todellisuuden vuoksi, erityisesti kun se koskettaa ymmärrystä asioista, jotka kuuluvat traditionaaliseen kulttuuriin, meidän täytyy käsitellä myyttiä riimujen alkuperästä ennen kuin katselemme mondeeneja historiallisia tosiasioita. Myytti on luotu ikuisesti muistetuista muodoista – varastoiduista kuvista ja kaavoista, jotka voidaan muistaa sielun avulla – erityisesti Tarpeen (=psykologisen stressin) aikoina.”3

Tähän voisimme lisätä, että milloinkaan tuo tarve ei ole ollut suurempi kuin nykypäivänä. Jo nykymaailman pinnallinen ja pikainen tarkastelu osoittaa meille hyvin selvästi sen, että aineellinen edistys on saattanut ihmisten, kaikista hyvistä puolistaan huolimatta – jotka voidaan rajoittaa hyvin monesti pelkästään aineelliseen edistykseen – kuilun partaalle. Muinaisessa maailmassa elämä oli usein ankaraa ja rankkaa, mutta sen ohella ihmisillä oli myös paljon aikaa pohdiskella elämän, kuoleman ja olemassaolon mysteerejä, siinä missä nykyihmisestä on usein tullut jonkinlainen työmuurahainen ja orjuutettu olento, jonka elämän täyttää aineellisen hyvinvoinnin eteen raatamisen ohella pinnallinen viihde ja muu tyhjänpäiväinen ajanviete.

Yhteys jumalallisiin voimiin on kuitenkin edelleen läsnä maailmassa, ne ovat kovan työn ja itse-tutkiskelun avulla saavutettavissa, ellei kollektiivisella tasolla, niin yksilöiden tasolla ainakin, niin epätoivoiselta kuin yleinen ilmapiiri asian suhteen voi välillä vaikuttaakin. Jokaisen täytyy saavuttaa tämä yhteys itse, ja riimujen magia sekä muinainen viisaustiede voi olla erinomainen apukeino tämän yhteyden uudelleenmuodostamiseen; Jumalat eivät ole meitä hylänneet, me olemme hylänneet Jumalat, ja niinpä meidän on mahdollista myös uudelleen saada yhteys heihin. Alain de Benoist kirjoittaa pakanuuden ja pyhyyden suhteesta toisiinsa:

…pakanallisuus, kaukana siitä, että se olisi jotain mikä voitaisiin karakterisoida hengellisyyden tai pyhyyden kieltämiseksi, pitää päinvastoin sisällään valinnan toisenlaisesta hengellisyydestä, toisenlaisesta pyhyydestä. Kaukana siitä, että se tulisi sekoittaa ateismin tai agnostisismin kanssa, se esittää perustavanlaatuisesti uskonnollisen suhteen ihmisen ja maailman välillä – ja hengellisyyden, mikä näyttäytyy huomattavasti intensiivisempänä, huomattavasti vakavampana, ja vahvempana kuin mitä juutalais-kristillisyys itselleen omii. Kaukana maailman ei-pyhittämisestä, se pyhittää maailman sanan kirjaimellisimmassa merkityksessä; pakanallisuus pitää maailmaa pyhänä – ja tämä on, kuten voimme nähdä, pakanallisuuden ydin. Esimerkiksi Jean Markale kirjoittaa, ”pakanuus ei ole Jumalan poissaoloa, pyhän poissaoloa, rituaalin poissaoloa. Päinvastoin, se on transsendenssin juhlallinen todentaminen…”4

Kaukana siitä, että muinainen pakanuus olisi eräänlaista mystifioitua naturalismia, se päinvastoin näkee luonnon jumalallisten voimien muodostamana, holistisena kokonaisuutena. Kuten ylläoleva lainaus kertoo, pakanallinen viisaus pyhittää maailman eikä hylkää sitä täysin toismaailmallisen, dualistisen transsendenssin vuoksi. Pakanallinen viisaus on immanenttia transsendenssia, ja sen luonne on osallistuva. Tällä viisaudella ja tämänkaltaisella maailmankuvalla on erittäin laajat ja kauaskantoiset vaikutukset, mihin emme tämän kirjan yhteydessä tarkemmin paneudu, mutta mitkä muuttavat maailmankatsomuksemme ja sen myötä myös käytännölliset elämäntapamme mitä moninaisimmilla tavoin, pois vääränlaisesta ihmiskeskisyydestä ja luonnon turmelemisen eetoksesta, mikä on dualististen uskontojen ja modernin materialismin yhteinen mätä hedelmä, ja mikä on raiskannut planeettamme kadotuksen partaalle.

Riimutietous ja riimumagia ovat yksi ilmennys muinaisesta viisaudesta, joka on perusteiltaan ei-dualistinen. Riimut ovat kommunikaation väline ihmisen ja Ihmisen, Luonnon ja Jumalten välillä. Riimut symboloivat ja kuvastavat maailmankaikkeuden peruslukuja, sen perustavanlaatuisia mysteerejä – elämän ja kuoleman salaisuuksia – ja tällä tavoin ne voivat toimia erinomaisena johdattajana nykyihmistä takaisin pyhyyden ja merkityksen tunnun äärelle; pyhyyden ja transsendenssin, joka löytyy paradoksaalisesti sisältämme, maailmasta ja ympäriltämme. Riimujen salaisuudet voivat tehdä latistuneesta ja merkitystyhjästä maailmasta jälleen maagisen ja ihmeellisen paikan elää, siinä määrin missä onnistumme niiden pyhän voiman aktivoimaan omassa elämässämme.

1 Tässä on huomautettava, että sanan pyhyys merkitys oli muinaisen pohjolan ihmisille hyvin erilainen kuin mitä kristinuskolle. Pyhyys käsitteenä merkitsi muinaisille ihmisille voimaa ja todellisuutta, ja myös jotakin ”erilleen asetettua”. Pyhä ihminen oli henkilö, joka oli kosketuksissa perimmäisen todellisuuden kanssa ja täynnä pyhää voimaa.

2 Tässä nämä kolme ideologian muotoa esitetään fiksoituneina, ”dogmaattisina” positioina. Jokaista niitä voidaan käyttää kuitenkin myös apuvälineinä tietyssä määrin; materialismia estämään dualismin pauloihin, tervettä tieteellistä skeptisismiä tai ateismia riisumaan mielestämme epärealistisia ja mahdottomia jumalkuvia, sekä nihilismiä kaikkien arvojen uudelleenarviointina.

3 Edred Thorsson. ALU: An Advanced Guide to Operative Runology. Red Wheel / Weiser. 2012.

4 Alain de Benoist. On Being a Pagan. Ultra Press. 2004. [käännös omani. – IM]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: