Valknutrin Emanaatioita – Maaginen Maailmankuva

Tässä kappaleessa pyrimme hahmottelemaan lyhyesti sitä, minkälainen on maaginen maailmankuva yleisesti ottaen ja minkälaisia piirteitä se pitää sisällään. Maagisen maailmankuvan voidaan katsoa muodostuvan muutamista perusperiaatteista, jotka erottavat sen rationaalisesta ja materialistisesta maailmankuvasta.

Ensimmäiseksi maagisen maailmankuvan tekijäksi voitaisiin mainita usko yli-luonnolliseen ja lukemattomiin olentoihin ja voimiin, jotka ovat joko ihmisen ylä- tai alapuolella kehityksessään. Pohjoisen perinteen kontekstissa voitaisiin näitä tavallisen ihmisen yläpuolella olevia voimia kutsua Jumaliksi ja haltioiksi, ja taas ihmisen itsensä alapuolella olevia voimia esim. kääpiöiksi ja jättiläisiksi; riimutyön ja -magian seurauksena näihin voimiin saadaan tietoinen kontakti ja niiden kanssa muodostetaan maaginen linkki, joka mahdollistaa kommunikaation ihmisen ja eri voimien välillä.

Toisena maagisen maailmankuvan tekijänä voidaan mainita anti-reduktionismi, joka merkitsee sitä, että esimerkiksi ihmisen tietoisuus tai sielunkyvyt eivät ole latistettavissa – redusoitavissa – pelkästään aivojen sähkökäyrien tai tämän tai toisen sisäeritysjärjestelmän sattumanvaraisiksi oikuiksi. Pohjoisen perinteen kontekstissa tämä merkitsee mm. sitä, että ihmisen fyysinen keho (lik) on vain yksi pieni osa kokonaisuutta, joka muodostaa ihmisen kokoonpanon.

Kolmantena seikkana voitaisiin mainita edelliseen kohtaan liittyvänä tekijänä anti-fysikalismi, jonka mukaan kaikki niin normaalit kuin paranormaalitkin asiat ovat viime kädessä redusoitavissa fyysisen maailman tuotteiksi. Pohjoisen perinteen kontekstissa tämän voidaan nädä merkitsevän sitä, että Midgardr, fyysinen maailma ja aineellinen olemassaolon tila, on ainoastaan yksi yhdeksäsosa multiversumista, joka muodostaa yhdessä kokonaisen maailmankaikkeuden.

Maaginen maailmankuva ei ole irrationaalinen tai järjetön, vaan sen on pikemminkin yli-rationaalinen siinä merkityksessään, että se tunnustaa inhimillisen järjen yläpuolella olevan voimia, joiden kanssa ihmisellä on luonteensa puolesta mahdollista saavuttaa kontakti; puhukaamme pohjoisen perinteen kontekstissa vaikkapa Jumalista, jotka edustavat noeettisen todellisuuden ikuisia arkkityyppejä, metafyysisiä maailman perustekijöitä. Ranskalainen metafyysikko René Guénon kirjoittaa rationalismista seuraavalla tavoin:

Rationalismi kaikissa muodoissaan on olennaisesti määriteltävissä uskomukseen järjen ylivertaisuuteen, minkä julistetaan olevan todistettavissa oleva ’dogma’, ja viitaten tällä kaiken yli-yksilöllisen järjestyksen, erityisesti ’älyllisen intuition’, kieltämiseen, ja tämä tuo mukanaan loogisesti kaiken metafyysisen tiedon poissulkemisen.”1

Niinpä meidän esittämämme maaginen maailmankuva on täysin vastakohtainen Sir James Frazerin esittämälle modernismin hengen läpäisemälle ”evolutionistiselle” teorialle, jossa magian nähdään olevan primitiivisen ihmisen alkukantainen tapa olla yhteydessä maailman kanssa; sen sijaan esittämämme maaginen maailmankuva ja käytännöllinen magia voidaan nähdä olevan yhdistelmä tiedettä ja taidetta.

Länsimaisen esoterian tutkija Antoine Faivre on kirjannut ylös eri esoteerisia perinteitä yhdistäviä tekijöitä, jotka ovat olennaisia maagisen maailmankuvan hahmottamisessa. Faivren esittämät opinkohdat eri esoteerisia perinteitä yhdistävistä piirteistä ovat seuraavat:2

  1. Teoria vastaavuuksista maailmankaikkeuden näkyvien ja näkymättömien osien suhteen.
  1. Näkemys luonnosta elävänä olentona (kokonaisuutena), jolla on jumalallinen olemus tai elinvoima.
  1. Tarve välittäville elementeille (kuten symbolit, rituaalit, enkelit / jumalat, visiot), jotta voimme saavuttaa henkistä tietoa ja voimaa – viisautta.
  1. Kokemus persoonallisesta ja henkisestä transmutaatiosta saavuttaessamme tätä tietoa.
  1. Yhtäpitävyys ja sopusointu erilaisten uskonnollisten traditioiden kesken, mm. prisca theologia ja philosophia perennis, aikakautinen filosofia.
  1. Ajatus mestarilta oppilaalle tapahtuvan esoteerisen oppien salaisesta siirrosta/välittämisestä vihkimyksen kautta.

Käsitelkäämme tässä lyhyesti näiden eri kohtien sisältöä ja niiden yhteensoveltuvuutta pohjoisen perinteen kanssa. Ensimmäiseksi on oppi vastaavuuksista, mikä voidaan tiivistää aksioomaan ”niin on ylhäällä kuin on alhaalla”. Tämän opinkohdan mukaan ihminen on maailmankaikkeus pienoiskoossa, ja ihmisen subjektiivisen maailman ja objektiivisen maailmankaikkeuden välillä on olemassa vastaavuussuhde, jonka välityksellä ihminen voi saavuttaa tietoa kosmoksen näkyvistä ja näkymättömistä tekijöistä, eri maailmoista ja ulottuvuuksista. Tämän voidaan sanoa olevan myös yksi pohjoisen perinteen olennaisimmista tekijöistä, ja riimutyöskentelyn yksi perimmäisistä tavoitteista on tämän vastaavuussuhteen ja maagisen linkin voimistaminen tietoisesti ja tahdonvaraisesti.

Toinen opinkohta luonnosta elävänä olentona on myös yksi pohjoisen perinteen määrittelevistä tekijöistä. Koko pohjoisen perinteen edustama maailmankuva on laajasti käsitettynä animistinen, mikä merkitsee sitä, että koko maailmankaikkeus on täynnä elämää ja eläviä olentoja eri kehitysasteissaan ja muodoissaan. Pohjoisen perinteen mukainen maailmankuva on myös ennen kaikkea osallistuva ja elävä, niin että ihmisellä on olennainen osansa ja tehtävänsä tässä maailmojen kudoksessa.

Kolmas opinkohta, tarve välittäville elementeille, on myöskin pohjoisen perinteen mukaisen maailmankuvan kanssa sopusoinnussa. Riimut itsessään ovat erittäin voimakkaita symboleja, ja symboliikka on myös monien muiden pohjoisen perinteen tekijöiden taustalla. Rituaalit ovat olennaisia keinoja saavuttaa yhteys eri Jumalten ja henkisten voimien kanssa, sekä maagisen linkin muodostamisessa ensimmäisessä kohdassa mainitun subjektiivisen ja objektiivisen maailmankaikkeuden välillä.

Neljäs opinkohta persoonallisesta transmutaatiosta ja muuntumisesta on koko riimumagian perustana. Ilman tätä kokemusta muuttumisesta ja kehittymisestä riimutietouden saavuttaminen on täysin mahdotonta. Metanoia, koko ihmisen olemuksen perusteellinen uudelleenjärjestely ja muuntuminen täysin uudenlaiseksi olennoksi voidaan sanoa olevan riimujen magian, riimutyöskentelyn ja odinistisen vihkimyspolun perimmäisistä pyrkimyksistä.

Viidennen opinkohdan suhteen voidaan sanoa, että vaikka pohjoisessa perinteessä on omat maailmankaikkeuden mallinsa, jumaluutensa ja voimansa, joiden mukaisesti odinistisen vihkimyspolun seuraaja navigoi subjektiivisessa ja objektiivisessa maailmankaikkeudessa, on pohjoisella perinteellä myöskin monia yhtymäkohtia maailman eri perinteiden kanssa. Myös tässä teoksessa olen joiltakin osin siellä täällä käsitellyt näitä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä.

Kuudes opinkohta on myös tärkeä, ja koko sana perinne (traditio) merkitsee alunperin suusta suuhun välittynyttä vihkimystietoutta. Tässä yhteydessä on kuitenkin mainittava, että nykyajalla elävän perinteen kanssa kosketuksiin tuleminen ja aidon ihmisopettajan kanssa työskentely on harvinaisempaa eikä myöskään täysin välttämätöntä; nykyiselle ajalle on ominaisempaa nk. itse-initiaatio ja yksilölähtöinen totuudenetsintä, jossa ulkoisen opettajan roolin ottaa yksilön itssensä sisäinen mestari. Opettaja voidaan näin ollen käsittää vihkimyspolulla kulkevan oppilaan sisäiseksi guruksi, jota pohjoisen perinteen mallissa edustaa Ódhinnin arkkityyppi.

1 René Guénon, The Reign of Quantity and the Signs of the Times. Sophia Perennis. 2001. [käännös omani. – IM]

2 Faivre, Antoine. Access to Western Esotericism. New York: SUNY Press, 1994.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: