Valknutrin Emanaatioita – Kosmogonia ja Kosmologia

Germaanisen ja pohjoismaisen tradition mukaan järjestäytynyttä maailmankaikkeutta edelti Ginnungagap, Suuri Tyhjyys, josta on käytetty myös nimitystä ’maagisesti varautunut alkutila’. Tämä myyttinen rakenne muistuttaa paljon myös muista maailman uskonnoista ja mytologioista tuttua kuviota, joista selkein vertaus löytyy Raamatun luomiskertomuksesta. Alhaalla etelässä sijaitsi maailmankaikkeuden toinen polariteetti, Muspelheim, joka on tulen, energian ja dynaamisuuden maailma. Ylhäällä pohjoisessa sijaitsi polariteeteista toinen, Nifelheim, joka on puolestaan jään, sumun liikkumattomuuden ja inertian maailma. Nifelheimin jäisistä joista valui vettä Ginnungagapiin, ja näiden vesien kohdatessa Muspelheimista ylöspäin sinkoutuneet tulenkipunat, sai maailmankaikkeus alkunsa näiden reagoidessa keskenään Ginnungagapissa.

Ensimmäinen elollinen olento oli Ymir, joka sai alkunsa tulen ja jään reaktiosta keskenään. Ymir oli kaksineuvoinen olento, joka laittoi alulle jättiläisten, huurretursaiden suvun. Ymiriä ruokki maidollaan toinen alkutilasta alkunsa saanut olento, kosminen lehmä Audhumbla. Audhumbla puolestaan nuoli jäisen huurteen peittämiä suolakiviä, jonka seurauksena näistä nousi esiin ensimmäinen ihmiskaltainen olento Buri. Buri oli myös kaksineuvoinen olento, joka synnytti oman jälkeläisensä, nimeltään Borr, joka littoutui yhteen jättiläisnainen Bestlan kanssa. Heidän liitostaan sai alkunsa Ódhinn, Vili ja Vé, joiden nimet tarkoittavat ’inspiraatiota’, ’tahtoa’, ja ’pyhyyttä’. Ódhinn, Vili ja Vé olivat ensimmäiset aasa-jumalat. On myös esitetty, että Vili ja Vé olisivat ainoastaan Ódhinnin eri aspekteja ja hypostaaseja, yhdessä monien muiden pohjoismaisen jumal-panteonin hahmojen kanssa.1 Ódhinn, Vili ja Vé loivat maailman teurastamalla Ymirin, jonka lihasta, luista ja jänteistä maailma sai alkunsa; tällä tavoin kaoottinen, järjestäytynyttä maailmaa edeltävä esikosmos muuttui järjestäytyneeksi kosmokseksi.

Gylfaginninningista voimme lukea seuraavaa:

Ymirin lihasta maa muodosteltiin,

hänen verestään hohtava taivas,

hänen hiuksistaan puut,

kummut hänen luistaan,

hänen kallostaan taivas.”2

Myös tämä myytti muistuttaa monien muiden kulttuurien kosmogonisia myyttejä, ja tutkijat kuten mm. mytologisti Bruce Lincoln ovat vertailevissa tutkimuksissaan päätyneet muodostamaan näistä teksteistä esiin kumpuavia homologioita tai alloformeja, joiden mukaan vastaavuudet menisivät seuraavalla tavalla: liha = maa, luut = vuoret ja mineraalit, ja hiukset = kasvit. Nämä homologiat muodostavat vastaavuussuhteen mikrokosmoksen (ihmisen) ja makrokosmoksen (maailmankaikkeus) välillä, jonka myötä sen voi sanoa olevan aivan ensisijaisesti luonteeltaan ”hermeettinen”.

On myös havaittava, että vaikka tässä puhutaankin maailman synnystä menneessä muodossa, on germaanisen ja pohjoismaisen perinteen maailmanmalli ennen kaikkea osallistuva ja luominen on jatkuvaa. Germaanisen ja pohjoismaisen perinteen maailmansyntymyytti on pikemminkin emanationistinen kuin kreationistinen. Maailmankaikkeutta ei muodosteta tyhjästä kuten kristillisessä ex nihilo -opissa, vaan Ginnungagap, Muspelheim ja Nifelheim ovat ikuisesti olemassaolevia todellisuuksia, joilla ei ole alkua tai loppua. Tämän vuoksi germaaninen ja pohjoismainen perinne ei tunnusta myöskään mitään erityistä luojajumalaa luomisen alkusyynä; Ginnungagapia voidaan toki pitää eräänlaisena ei-persoonallisen Jumaluuden l. absoluuttisen todellisuuden kuvastajana, jonka sylissä polariteetit henki (tuli) ja aine (jää) muodostavat maailmankaikkeuden kahden vastakkaisen polariteetin välille.

Ihmisen Synty

Germaanisen ja pohjoismaisen tradition mukaan ihmiset olivat osa luonnollista maailmanjärjestystä eikä heitä luotu tyhjästä. Ensimmäiset ihmiset olivat alkuaan puita, joiden nimet olivat Ask ja Embla, ja jotka jumal-triadi Ódhinn, Vili ja Vé löysivät ajalehtimasta autiolta rannikolta. Ódhinn antoi ihmisille sielun ja elämänhenkäyksen, Vili älykkyyden ja tuntoaistin, ja Vé puolestaan puhekyvyn, kuulon ja näyn. Näitä voidaan verrata mm. teosofian korkeampaan kolminaisuuteen atmaan, buddhiin ja manakseen, jotka ovat ihmisen kuolemattomat ja pysyvät osatekijät. Annettuaan ensimmäisille ihmisille henkisiä ominaisuuksia, rakensivat jumalat heille suojan Midagardrin, keskimmäisen maan ja fyysisen todellisuuden ympärille, jotta nämä olisivat turvassa jättilläisiltä ja muilta kaaoksen voimilta.

Jumalten Panteon

Germaaninen ja muinais-pohjoismainen Jumalten panteon on hyvin monimuotoinen ja rikas kudoelma erilaisia myyttisiä jumaluuksia ja hahmoja, joiden perusolemus voidaan johtaa moniin eri arkkityyppisiin olemuksiin. Tässä yhteydessä käsittelemme vain joitakin pohjoisen perinteen Jumal-panteonin jumaluuksia, ja olemme jakaneet nämä kahteen eri pääkategoriaan: 1) Aasat ja 2) Vaanit. Aasat edustavat kosmoksen järjestystä, hallitsijoita ja sodankäynnin jumalia, kun taas Vaanit edustavat mm. hedelmällisyyttä, orgaanista maailmaa ja maanviljelyksen jumalia. Muut pohjoisen perinteen jumaluudet ja mytologiset hahmot puolestaan ovat mitä moninaisimpia myyttisen kudoelman hahmoja, joihin kuuluu mm. erilaiset pedot, kääpiöt, jättiläiset, haltiat, keijut jne. Tulkintamme mukaan monet näistä edustavat niin yksilön subjektiivisessa universumissa (mikrokosmoksessa) kuin myös objektiivisessa multiversumissakin (makrokosmoksessa) vaikuttavia aktuaalisia voimia ja arkkityyppejä.

Näistä pienemmistä hahmoista mainittakoon tässä yhteydessä orava Ratatoskr, jonka olemme tulkinneet merkitsevän alkemiallista elohopeaa, jumalten välittäjää ja viestinviejää; Ratatoskr kuljettaa viestejä ylisissä asuvalta Kotkalta alisissa asustelevalle Käärmeelle (Nidhöggr), ja aluksi myytin mukaan Kotkalla ja Käärmeellä on sota ja riita keskenään. Tulkintamme mukaan tämä kuvastaa langenneen maailman ja ihmisen toimintamoodia, jossa harmoniaa ja sopusointua eri ihmisen ja maailmankaikkeuden aspektien välillä ei vallitse. Aivan alkemiallisen rectificandon – sielullisen ja hengellisen suoristusprosessin – hengessä ihmisen tulee saavuttaa Aasojen ja Vaanien harmonian ja sopusoinnun lailla sopusointu, rauha ja harmonia Kotkan ja Käärmeen välille, toisin sanoen, ihmisen ylempien ja kuolemattomien osapuolien ja kuolevaisten osapuolien – Hengen (Kotka) ja Aineen (Käärme) välille. Merkurius-Ratatoskr on tässä olennaisessa roolissa, joka voi joko herättää meidät uudelleen eloon, tai tappaa henkisesti, kuten Blavatsky asian ilmaisi. ”Taivaalla liitelevä Kotka ja maassa kiemurteleva Toukka ovat Magisterium”, sanoi puolestaan Michael Maier, ja jokainen Jeesuksensa tunteva muistaa ehkäpä toisen lintu- ja matelija -symboliikkaa sisältävän lauseen ”olkaa te siis lempeitä kuin kyhkyset ja viisaita kuten käärmeet”; vain hyvin hienovarainen salaverho ja aspektieroavaisuus näitä sanontoja leimaa, joiden ydinsanoma maagisen prosessin kannalta voitaisiin esittää hyvin Johannes Nefastoksen ’Legifer & Clavis Magicassa’ ilmaistuin sanoin: Maagikon on oltava ylevä kuten Aleksanteri Suuri ja nöyrä kuten Laotse.

Ykai erikoisimmista ja kiinnostavimmista muinaisen pohjoisen jumal-pantheonin hahmoista on ehdottomasti Loki. Loki on asiaa psykologisesti tutkaillen kuin Ódhinnin varjo-aspekti, mutta hän ei missään nimessä tyhjenny tähän psykologisen tason tulkintaan, jossa on vieläpä hivenen ripausta kristillisestä dualismista, jossa varjo-aspektit ovat usein saaneet paholaisen ja pirun roolin. Loki ei missään nimessä ole yksinkertaisesti paholainen tai pelkkä varjo. Loki ei ole sen paremmin puhtaasti vaani kuin aasakaan, eikä pelkästään titaani, jättiläinen tai jumala; hän on tavallaan kaikkia näitä eikä mitään niistä, ja vaikka juuri kritisoimme Lokin samaistamista paholaiseen, niin irrotettuna kristillisestä väärintulkinnasta hahmon Saatana suhteen, on Lokissa paljon samaa kuin Saatanaa laajemmassa, universaalissa esoteerisessa kontekstissa katsottuna.

Lokin on sanottu tutkijoiden mukaan olleen ”alunperin hämähäkki”, joka on allekirjoittaneesta äärimmäisen mielenkiintoinen ja tärkeä symbolinen kuvaus. Termien Loki ja lukki etymologisia samankaltaisuuksia on mielestämme erittäin hedelmällistä tutkia, sillä mikäli Loki on (ollut) hämähäkki, kertoo tämä nähdäksemme mm. seuraavista seikoista: mikäli näemme Lokin kuvastan ja symboloivan mikrokosmisesti ihmisen alempaa minuutta, ovelaa triksterimäistä egoamme, voisimme nähdä Lokin kietomien hämähäkin verkkojen olevan niitä verkkoja, joihin egomme meidät kietoo, mikäli olemme esimerkiksi epärehellisiä, manipuloivia ihmisiä; tällöin Loki kietoo meidät verkkoihinsa, ja ymmärtääksemme nämä verkot ovat myös nuo samaiset kohtalon verkot, joihin kohtalottaret Urd, Verdhandi ja Skuld meidät sitovat; sillä nämä periaatteet, jumalat ja voimat aivan takuulla työskentelevät yhdessä tuumin. Lukinverkot totta tosiaan! Ihmisen henkisestä kehityksestä on myös esoteerisissa piireissä sanottu, että tämä on kuin hämähäkin verkkojen kietomista ruumiistumisesta toiseen, ja hämähäkin langankutomista on verrattu antahkaranan, eli toisin sanoen, hopeanlangan, rakentamiseen.

Yksi mielenkiintoinen hahmo on myös Muspelheimin tulijättiläinen Surtr, jolla on selviä etymologisia yhteyksiä kabbalasta tunnettuun auringon henkeen (tai demoniin) Sorath sekä hindulaisen mytologian auringon henkeen Savitri. Näissä kaikissa voimme nähdä etymologisesti juuren SRT. Sorathin lukuarvo on 666, ja se kuvastaa aineellista täydellisyyttä ’vailla seitsemättä’, eli henkeä. Pohjoismaisessa mytologiassa Surtr on Muspelheimin jättiläisarmeijan johtaja, joka käynnistää apokalytiset tapahtumat ja Jumalten tuhon, Ragnarökin.

Aasat – hallitsemisen, oikeudenmukaisuuden ja järjestyksen jumalat

Ódhinn on Aasa-jumalten johtaja ja Valhallan kuningas. Hän on hyvin oikukas ja arvaamaton hahmo, jossa yhdistyy monia näennäisen ristiriitaisia puolia; myös tämän seikan vuoksi hänellä on yhtymänkohtansa niin suomalais-kansalliseen Ukko Ylijumalaan kuin myös seemiläiseen Jehovaan, jotka ovat molemmat vanhan liiton kontekstissa ylimpiä jumalhahmoja ja kuvastavat täten maailmanprosessin kulkemista älyn ja oikeuden korottamisesta kohti rakkautta ja viisautta. Ódhinn on runouden, ekstaasin, sodankäynnin, kuoleman ja viisauden Jumala. Hänellä on lukuisia eri nimiä, jotka kuvaavat hänen eri olemuspuoliaan ja aspektejaan. Ódhinn on maagikko-pappi ja arkkityyppinen shamaani, joka matkustaa vaivatta eri maailmoissa joko omilla tai muiden asioilla, ja shamaanille ominaisesti hänellä on myös maagisia lemmikkejä, kuten korpit Hugin ja Munin (mieli ja muisti), sekä sudet Geri ja Freki. Kotka on Ódhinnin pyhä lintu, ja hänen maagisen ratsunsa nimi on Sleipnir.

Thor on ukkosen Jumala. Hän on arkkityyppinen soturi ja ”esteiden murtaja”. Thor taistelee esi-tietoisia tursaita, jättiläisiä ja titaanisia voimia vastaan. Thor on rohkeuden, uskollisuuden ja (fyysisen) voiman arkkityyppi par excellence. Thor kantaa Mjöllnir -vasaraa, jolla hän taistelee kosmoksen järjestyksen puolesta. Hänellä on myös Megingjord -vyö, joka lisää hänen maagisia voimiaan; konkreettisessa muodossaan Megingjordin voimme nähdä käytännössä esiintyvän mm. kamppailulajien asusteissa, joiden vöiden tarkoituksena on sitoa ja valjastaa ja keskittää elämänvoimaa tälle alueelle. Lisäksi voimme muistaa raamatulliset sanonnat jumalallisista sotisovista sekä Jobin kirjan vertauskuvan Orionin vyöstä, joka tulee ”vapauttaa”; kyseisen myyttikudoelman tutukiminen voi osoittautua jokaiselle itsenäiselle tutkijalle hyvin hedelmälliseksi asiaksi, jota emme tässä tämän enempää avaa. Vuohipukit ovat Thorin pyhiä eläimiä, jotka vetävät myös hänen vankkureitaan tämän kiitäessä taivaankannen poikki.Paras vertauskuva Thorille on kuin salama, joka hänen vasarastaan – salamavaltikasta ja vajrasta – sinkoaa läpi taivaan poikki, ja tuhoaa titaaniset alemman järjen kaavailut ja egoismin tornit aivan kuten Tarotin ATUXVI – Torni -kuvassa taivaalta tornin tuhoava Jumalallinen salama; on omista toimistamme, ajatuksistamme ja tunteistamme; omasta kyvystämme, intentiostamme ja tavoitteistamme kiinni, onko tämä Thorin meihin sinkoama salama sellainen, että se tekee meistä taivaalle Laotsen tavoin nousevan Lohikäärmevihityn vai tornin hajotessa sen korkeimmasta titaanisesta kammiosta alas helvetteihin lankevan mustan noidan. Thorin vuohien vetämät vankkurit kuvaavat tätä jumalallista voimaa sen vankkumattomassa muodossaan ja sen manasista, oinasmaista sädehdystä.

René Guénon kirjoittaa Thorista ja salamasta seuraavalla tavalla:

…tämä johtaa meitä aivan luonnollisesti muistuttamaan siitä seikasta, mitä olemme jo käsitelleet: Parashu-Râman kivikirves ja Thorin kivivasara ovat tosi asiassa yksi ja sama ase, ja tämä ase on, kaiken muun lisäksi, salaman symboli. Tästä voimme nähdä, että ’ukkoskivien’ symboliikka on Hyperborealaista alkuperää, mikä on yhtä kuin sanoa sen olevan liitoksissa nykyisen Manvantaran kaikista vanhimpiin traditioihin. Toisaalta on syytä huomauttaa, salaman näyttelemää erittäin tärkeää roolia tiibeitläisessä symboliikassa: vajra, joka salamaa edustaa, on eräs lamalaisuuden korkeimpien edustajien pääasiallisista arvomerkeistä. Vajra symboloi samanaikaisesti universaalin ilmennyksen maskuliinista aspektia, ja täten salama assosioituu ’jumalallisen isyyden’ kanssa, yhtymäkohta, mikä löytyy yhtä lailla myös antiikista, siinä missä ukkonen ja salama ovat Zeus Paterin tai Ju-piterin, ’Jumalten ja Ihmisten Isän’, periaatteellisia ja pääasiallisia attribuutteja, joka iskee Titaaneja ja Jätiläisiä salamoilla, aivan kuten Thor ja Parashu-Râma tuhosivat näiden verrannaisia kiviaseillaan…”3

Týr on oikeudenmukaisuuden ja lain jumala. Hän edustaa rationaalista ajattelua ja ”kaiken punnitsemista”. Siinä missä Ódhinn on luonteeltaan varsin arvaamaton, on Týr puolestaan varsin suoraselkäinen ja järjestelmällinen. On historiallisesti mielenkiintoista, että Týr on aikaisemmin ollut todennäköisesti pohjoisen perinteen Jumal-panteonin tärkeimpiä ellei tärkein Jumala, taivaallisen ja metafyysisen todellisuuden vartija, mutta myöhemmin hänen roolinsa korkeimpana Jumalana lankesi Ódhinnin harteille. Týriä voidaan pitää nähdäksemme myyttisten kertomusten perusteella Kristuksen soturi-aspektina pohjoisen perinteen ja vanhan liiton oikeudenmukaisuuden kontekstissa; muistakaamme mm. Týrin suorittama oikean kätensä uhraaminen, jotta muut Jumalat – eri prinsiippejä ja mikro- ja makrokosmisia arkkityyppejä edustavat voimat – saisivat kaaoksen ja villin eläimellisyyden voimia edustavan suuren suden sidotuksi ja valjastetuksi jumalallisten voimien palvelukseen. ”Jos sinun oikea kätesi sinut viettelee…” & ”Varokaa lampaiden vaatteissa kulkevia susia…”, opetti meitä uuden liiton aloittajana toiminut Jeesus. Tämän tulkinnan mukaisesti sekä Týrissä että Jeesuksessa esiintyy myös vasemman käden tien vihityn piirteistä lahjomaton oikeudenmukaisuus – Saatana – joka on Týrin hahmossa etusijalla vaakalaudalle asioiden asettajana, ja Jeesuksessa taka-alalla hänen edustamansa Rakkaus-Viisaus -prinsiipin etusijalle ja korkeimmaksi jumalallisuuden attribuutksi asettamisensa vuoksi.

Heimdallr on Asgardrin leppymätön vartija-Jumala. Hän vartioi Jumalten olosijaa Himinbjorg -nimisessä paikassa, joka sijaitsee Bifrost -sateenkaarisillan päädyssä, sen 8. huoneessa. Heimdallr pitää käsissään miekkaa ja Gjallarhorn -nimistä torvea, johon hän puhaltaa tunkeilijoiden saapuessa. Heimdallr on yhdeksän äidin poika ja häntä kutsutaan ”valkoisimmaksi Jumalista”. Hän on ihmiskunnan kanta-isä ja yhteiskunnan sosiaalisten luokkien tai kastien luojajumala; Heimdallr ihmisen korkeampana minuutena ja antahkarana-sateenkaarisillan päässä vartioivana täydellisen neutraalina tuomarina siis antaa jokaiselle ihmiselle hänen ominaisluonteensa ja Heimdallrista kertoviin myytteihin tutustumalla jokainen ihminen voi saada tältä suoraa opetusta omasta ominaisluonteestaan ja dharmastaan maailmassa, oli se sitten kuninkaan tai maanviljelijän tehtävä. Muistakaamme Vuorisaarnan opetukset vartijasta ja tuomarista. Kaikkialle minne vanhoihin myytteihin katsomme ja näemme ja ymmärrämme, tapaamme vanhan liiton vihkijät, Saatanan ja Luciferin. Ragnarökissä Heimdallr ja Loki surmaavat toinen toisensa. Heimdallrin pyhä eläin on oinas, yksi manasisen luciferin arkkityypeistä elä.inradalla ja Oinaan aikakauden korkeinta dharmaa. Heimdallr myös kantaa kukkoa päänsä päällä; riikinkukkojumala Melek Taus tulee ehkä muistaa tässä yhteydessä. ”Silloin olin kukko!”, tapasi Pythagoras joskus leiketellä edellisestä inkarnaatiostaan oinaan ajan vihittynä. Heimdallria voidaan luonteensa ja tehtävänsä puolesta verrata mm. Prometheukseen ja Luciferiin ihmiskunnan ”valontuojina”. Ansioitunut teutonisen, germaanisen ja pohjoismaisen mytologian tutkija Victor Rydberg on esittänyt Heimdallrin omaavan myös varsin monia samankaltaisuuksia, jopa lähes identtisiä piirteitä, indo-eurooppalaisen tulen jumalan Agnin kanssa.4

Frigg on mahtavin Aasa-jumalattarista. Hän on Òdhinnin vaimo ja Baldurin äiti. Frigg on völva, pohjoismaisen perinteen seidr -magian harjoittaja, ja hänen kerrottaankin tietävän kaikkien ihmisten kohtalot ja kykenevän muuttamaan ihmisten kohtaloita tahtonsa mukaan. Magian harrastamisensa ja maagisten voimiensa vuoksi Friggiä yleensä joko kunnioitetaan tai pelätään. ”Jumalan pelko on Viisauden alku”, kertoo meille raamatullinen viisaus, mikä merkitsee sitä, että tämän jumalallisen majesteetin edessä ihmisen on pyrittävä ehdottomaan oikeamielisyyteen ellei halua Friggin puuttuvan kohtaloonsa todennäköisesti tuhoisalla tavalla. Friggin tuomion ”pelkäämisestä” toivon mukaan seuraava rehellisyys ja suoraselkäisyys voi estää meitä joutumasta siihen surkuteltavaan tilaan, jossa menetämme ruumiimme ja elämämme väliaikaisesti ja nopeasti tuhoisalla tavoin, jotta emme erehtyisi kulkemaan vääriä polkuja varomattomasti liian nopeasti ja liian syvälle nk. alaspäisen magian suuntaan.

Baldr on Valon Jumala, ja Ódhinnin ja Friggin poika. Hänen olemuksensa säteilee valoa, ja häntä pidetääkin yleisesti elämän ja ilon Jumalana, joka symboloi elämää voiman ja loiston huipussaan. Loki huijasi sokeaa Jumalaa Hodria surmaamaan Baldrin. Baldrin kuoleman kerrotaankin symboloivan elämän hiipumista kohti vanhuutta ja kuolemaa. Baldr nousee kuolleiden valtakunnasta Helistä Ragnarökin jälkeen. Tämä on kuin Auringon nouseminen taivaalle pitkän unen ja kosmisen yön jälkeen. Baldria voidaan pitää Kristuksen vivifioivana aspektina Aurinko-Logoksen uhratessa ja antaessa loputtomassa ydinfuusioprosessissaan elämänsä meidän käytettäväksemme; ”minä olen teidän kanssanne maailman alusta sen iltahämärään saakka”, sanoi Jeesus, tarkoittaen tällä Aurinko-Logosta so. Kristusta, aurinkoa auringon takana. Viimeksimainittu on todellinen ”musta aurinko”, jossa musta viittaa ilmennyksen tuolla puolen ja korkeammalla kolmea ilmennyksen tasoa olemista. Kalevalassa sankariveljekset Väinämöinen ja Ilmarinen hakevat Auringon ja Kuun takaisin taivaalle loistamaan Louhen – kriittisen järjen kylmyyden – varastettua nämä Pohjolan kivimäen alle, joka mikrokosmisesti kuvaa solar pleksuksen ”kivimäen alle” piilotettua elämänvoimaa, joka on tukahtunut tästä kylmän järjen kuihduttavasta vaikutuksesta sen saatua vallan korkeampien aspektien ylitse. Baldrin edustaman praanisen elämänvoiman tulisi saada virrata ja kulkea vapaasti ihmisessä ja maailmassa, aivan kuten Aurinko loistaa niin hyville kuin pahoillekin.

Vili ja Vé ovat molemmat Ódhinnin veljiä, jotka auttoivat tätä maailmankaikkeuden rakentamisessa. On myös spekuloitu, että Vili ja Vé olisivat ainoastaan Ódhinnin eri aspekteja ja olemuspuolia. (kts. alla oleva kuva.). Valknutrin Emanaatioita tulkitsee Vilin ja Vén edustavan buddhia ja manasta sekä näiden ihmisessä muodostamia duadeja rakkaus-emootio ja tahto-ruumis.

Ódhinnin hypostaasit Edred Thorssonin mukaan5

Vaanit – hedelmällisyyden, orgaanisen maailman ja maanviljelyksen jumalat

Freyja on pohjoisen mytologian yksi tärkeimmistä jumalattarista. Hän on vaanien pääjumalatar, ja Aasojen ja Vaanien välisen sodan jälkeen hänet nimettiin kunnia-Aasaksi. Hän on hedelmällisyyden, rakkauden ja kauneuden jumalatar, jonka kerrotaan symbolisesti rakastavan kaikkea ylellisyyttä. Freyja asustaa Folkvangissa, mihin hän valitsee taistelussa kuolleita sotureita. Freyjan on spekuloitu olevan sama asia kuin Ódhinnin vaimo Frigg. Myös Freyja harjoittaa seidr-magiaa, ja on kuuluisa maagisista kyvyistään. Kissat ovat Freyjan pyhiä eläimiä, joiden vetämillä vankkureilla hän ratsastaa taivaan poikki. Freyja on Venus-Luciferin hallitsijatar-aspekti, esteettisen kauneus- ja taideaistin kuningatar.

Freyr on yksi tärkeimmistä vaani-jumalista. Hän on hedelmällisyyden, sadonkorjuun, vaurauden ja rauhan Jumala, ja myös hänet nimettiin Aasojen ja Vaanien välisen sodan jälkeen kunnia-aasaksi. Freyr asustaa Alfheimissa, ja hänen on epäilty olevan haltioiden johtaja. Hänen nimityksiään ovat mm. ”etummainen Jumalista” ja ”ei-kenenkään vihaama”. Freyrin pyhä eläin on Gullinborsti-villisika, joka on myös hänen fylgjansa, ja hänen symbolinaan kuvataan olevan valtava pystyssä olevaa fallos. Villisika on René Guénonin mukaan yksi Primordiaalisen Tradition ja Hyperborealaisen aikakauden pyhimmistä eläinsymboleista ja viittaa pappis-kastiin.

Njord on myös yksi tärkeimmistä vaaneista. Myös Njord on yksi kunnia-aasoista. Hän on hedelmällisyyden, vaurauden ja erityisesti merenkävijöiden jumala. Erittäin rikkaita ihmisiä kutsuttiin muinais-pohjoismaisessa yhteiskunnassa ”rikkaaksi kuin Njord”. Njord symboloi siis mm. aineellista valtaa ja omaisuutta, mikä tulee alkemiallisen kullan tavoin antaa virrata ihmiskäsien lävitse hyväntahoisen jalomielisyyden nimissä.

1 Edred Thorsson, Runelore – a Handbook of Esoteric Runology. Red Wheel / Weiser, 1987.

2 The Poetic Edda, kääntänyt Lee M. Hollander. Austin: University on Texas Press, 1962. [käännös omani. – IM]

3 René Guénon, Symbols of Sacred Science. Kappale 25, Thuderbolts. Sophia Perennis et Universalis.

4 Victor Rydberg. Researches in Teutonic Mythology. University Press of the Pacific. 2004.

5 ibid.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: