Valknutrin Emanaatioita – Johdanto

Yhdeksän päivän ja yhdeksän yön ajan Aasa-jumala Ódhinn roikkuu maailmanpuu Yggdrasillissa, itse itsensä keihästäneenä, itsensä Itselleen uhranneena, saavuttaakseen riimujen viisauden ja tyydyttääkseen loputtoman tiedon- ja voimanjanonsa. Ódhinnin itseuhraus on vihkimysmatka maailmankaikkeuden salaisuuksiin, joita riimut symboloivat ja edustavat. Ódhinin itseuhraus merkitsee arkipäiväisen ”alemman minän” uhraamista ”ylemmälle minälle”, Itselle; pienempien ja merkityksettömien tavoitteiden uhraamista suurempien tavoitteiden hyväksi.1

Saatuaan riimujen mysteerit haltuunsa, Ódhinn lausuu:

Sitten tulin hedelmöitetyksi ja kasvoin viisaaksi;

sanasta sanaan tulin johdatetuksi sanoihin,

työstä työhön tulin johdatetuksi töihin.”2

Ódhinn ei ole kaikkitietävä tai tai kaikkivoipa jumaluus; päinvastoin, hänen kaikista selvimpänä piirteenään on puutteellisuus ja vajavaisuus, jota hän pyrkii kaikin voimin poistamaan, ja täyttämään itsensä tiedolla, voimalla ja viisaudella. Tämä on olennainen ero monoteististen ja polyteististen jumalhahmojen välillä, joista ensimainitut ovat yleensä kaikkivoipia ja kaikkitietäviä, siinä missä jälkimmäiset ovat ikäänkuin vasta nousemassa jumaluuteen omien ponnistelujensa kautta, ja omaavat itsessään niin inhimillisiä kuin jumalallisiakin piirteitä.3 Ódhinn nousee esiin luonnosta, mutta ei ole kuitenkaan vain luonnon osa, vaan hänellä on olennaisena tekijänään itse-tietoisuus, jota voi hyvin kutsua hänen yli-luonnolliseksi ominaisuudekseen. Ódhinn omaa itse-tietoisuuden ”mustan liekin”, joten hän on germaanisen jumal-panteonin selkein ilmentymä nk. erillisen älyn periaatteesta.4

Ódhinn on monikasvoinen ja monitahoinen hahmo, asia, joka selviää jo hänelle annetuista lukuisista nimistä. Hän on Asgardin päällikkö ja kosmoksen järjestystä edustavien Aasa-jumalten johtaja, mutta samanaikaisesti hän on myös jossain määrin faustinen hahmo, jota useimmat ihmiset pelkäävät. Ódhinn on arkkityyppinen shamaani, joka vaeltelee eri maailmojen välillä milloin omana itsenään, milloin joksikin eläimeksi muuttuneena. Mircea Eliade kirjoittaa shamaaneista ja shamanismista seuraavalla tavalla:

…shamaanit ovat henkilöitä, jotka nousevat esiin heidän yhteisöissään sen luonteen ansiosta, että heidän työtään voidaan pitää, eurooppalaisen yhteiskunnan käsittein, merkkinä kutsumuksesta tai vähintäänkin uskonnollisesta kriisistä. He erottuvat muusta yhteisöstä heidän oman hengellisen kokemuksensa intensiteetin vuoksi. Toisin sanoen, olisi paljon oikeutetumpaa luokitella shamanismi mystisten perinteiden joukkoon kuin mitä yleensä ottaen kutsutaan uskonnoksi. Löydämme shamanismin erittäin monien uskontojen parista, sillä shamanismi tulee aina pysyttelemään tietyn eliitin ekstaattisena tekniikkana ja edustaa näin ollen kyseisen uskonnon mystillistä puolta. Vertaus tulee välittömästi mieleen – munkit, mystikot ja pyhimykset kristillisissä kirkoissa. Mutta tätä vertausta ei tule viedä liian pitkälle. Suhteessa kristinuskon tilaan (ainakin sen läheisen historian valossa), ihmiset jotka ovat shamanisteja asettavat hyvin mittavan merkityksen shamaaniensa ekstaattisille tekniikoille; nämä kokemukset koskettavat heitä henkilökohtaisesti ja välittömästi; sillä juuri shamaanit ovat heitä, jotka transsiensa avulla, parantavat heitä, saattavat kuolleet ”varjojen valtakuntaan”, ja toimivat välittäjinä heidän ja joko taivaallisten tai ktoonisten, suurempien tai pienempien, Jumaltensa välillä. Tämä pieni mystinen eliitti ei ainoastaan johda yhteisönsä uskonnollista elämää, mutta myös vartioi sen ”sielua”. Shamaani on ihmissielun suuri spesialisti; ainoastaan hän ”näkee” sen, sillä hän tietää sen ”muodon” ja kohtalon…”5

Ódhinn ei ole kuitenkaan messias tai pelastaja sanan eksoteerisessa merkityksessä. Hän ei pelasta ketään syntien pauloista eikä häntä tule palvoa; mutta hän on roolimalli, tietoon ja älyyn toimintansa perustava ”luciferinen” vihkimyspolun edustaja. Ódhinn voi opettaa meitä, kuinka pelastaa itsemme heikkoudesta, mitättömyydestä ja epävarmuudesta, ja hän voi opastaa meitä tutkimaan ja tuntemaan riimujen salaisuudet. Collin Cleary kirjoittaa Ódhinnia käsittelevässä esseessään seuraavalla tavalla:

Tunnemme kiusausta vetää selvät johtopäätökset. Ódhinn edustaa itseasiassa ihmisyyttä. Me olemme, joka tapauksessa, olentoja jotka nousevat esille luonnosta, silti negatoiden luonnon jossa elämme, jotta voimme muokata sen omien suunnitelmiemme ja ideaaliemme mukaisesti. Mutta ihmiset eivät etsi ainoastaan valtaa luonnon yli, mutta myös tietoa ja viisautta. Me etsimme tietoa, joka auttaisi meitä parantamaan olojamme elämässä – mutta kuten Ódhinnkin, me etsimme tietoa ja viisautta intohimoisesti myös sen itsensä vuoksi. Voimme siis väittää – ottaen uudelleen Ódhinnin edustamaan ihmishenkeä – että ihmisen olevaksi tuleminen on osa luonnon itsensä täydellistämisen prosessia. Luonto tulee muunnetuksi ja uudelleenmuokatuksi ihmisen työn ja niiden suunnitelmien sekä ideoiden seurauksena, joita me luontoon asetamme. Vieläkin pidemmälle mentäessä – ja tämä on oleellinen seikka – tuottaessaan lajin, joka kaipaa (kuten Ódhinn) tietää kaiken taivaan ja maan välillä, saavuttaa luonto tietoisuuden itsestään. Toisin sanoen, luonto paljastaa olevansa prosessi, lukuisten eri muotojen aukikiertymä, minkä lopputuloksena on hyvin erikoislaatuinen yli-luonnollinen olento (ihminen), joka loppumattoman tiedon ja itse-tietoisuuden etsinnän kautta nostaa peilin luonnon itsensä eteen.”6

Tästä ei tule kuitenkaan johtaa sellaista johtopäätöstä, että Ódhinn olisi eräänlainen humanistin esikuva tai että odisnimi olisi pelkästään humanismia puettuna myyttiseen ja mystiseen kaapuun. Yksi odinismin kirkkaimmista tavoitteista on tulla Ódhinnin kaltaiseksi – tulla jumalaksi ja saavuttaa itse-deifikaatio, jumalallistuminen. Tässä mielessä Ódhinn on hyvin selvästi nk. vasemman käden tien kulkija, ja myös monet muut hänen piirteensä mm. amoraalisuudesta antinomianismiin ovat luonteenomaisia tälle polulle.

Mutta on Ódhinnissa myös oikean käden tien kulkijan piirteitä: hän on kosmoksen järjestyksen yksi ylläpitäjistä, hän taistelee kosmoksen ja maailmanjärjestyksen puolesta kaaoksen voimia vastaan (vaikka pyrkiikin saamaan haltuunsa näiden voimien tiedot, voimat ja viisaudet), ja kuuluu täten myös oikean käden tien kehitysjärjestelmän piiriin. Niinpä voisikin sanoa, että odinismi yhdistää itsessään niin oikean käden tien kuin vasemman käden tien piirteitä.

Myös tämän teoksen yksi tarkoituksista ja tavoitteista on näiden kahden eri henkisen kehityspolun piirteiden syntetisointi ja yhdistäminen. Vasemman käden tien metodeja tämä teos edustaa etenkin yksilölähtöisen, aktiivisen totuudenetsinnän ja itse-deifikaation periaatteiden soveltamisen tavoin, ja oikean käden tien metodeista teos edustaa etenkin laajemman, yhteisöllisen ja universaalin kehityksen pyrkimyksen kautta. Vain nämä tiet yhdistämällä ja syntetisoimalla voidaan uskoakseni saavuttaa todellista, pidemmän aikavälin henkistä kehitystä, siinä missä vain jompaan kumpaan tiehen sitoutumalla pysyvästi ajaudutaan helposti henkiseen umpikujaan. Siinä missä vasemman käden tien credo on vapauden ja individualismin periaatteiden nostamisessa jalustalle, ja yksilöllisen jumalaksi tulemisen ja jumaluuteen kohoamisen periaatteessa, voidaan tällä polulla jatkaa vain tiettyyn pisteeseen saakka, jonka jälkeen kokonaisvaltaisempaa kehitystä saavuttaa vain omaksumalla Suureen Työhön myös oikean käden tien piirteitä, jonka pyrkimyksenä on yksilön kehityksen sijaan suuremman ryhmän tai yhteisön kehitys, käsitetään tämä suurempi yhteisö sitten vaikkapa kansaksi tai vielä laajemmin ihmiskunnaksi ja koko luomakunnaksi – mieluiten tietysti tasapainoisesti näiksi kaikiksi kolmeksi.

Odinistisella vihkimyspolulla on luonnollisesti omat vaaransa, aivan kuten kaikilla okkulttisilla poluilla on, ja tälle polulle tuleekin ryhtyä vain sellaisen henkilön, joka on suhteellisen varma omista voimavaroistaan, ja joka tuntee – ei, vaan tietää – olevansa enemmän kuin orgaaninen, luonnollinen olento, jonka tietoisuus on vain aivosähkön ja muiden kemiallisten reaktioiden tuottama sivutuote. On myös suotavaa, että odinistiselle vihkimyspolulle lähtevä henkilö on jo jossain määrin elämänkokemusta ja sen mukanaan tuomaa tietoa ja viisautta omaava.

Ódhinnin hahmon jotkut osapuolet voi toimia jossain määrin haasteellisena esimerkkinä vihkimyspolun kulkijalle, ja näin on etenkin nykypäivänä, jolloin olosuhteet ovat huomattavan erilaiset kuin esi-kristillisen maailman aikoihin. Onkin oletettavaa, että Ódhinnin lukuisat eri osapuolet ovat eräänlaisia naamioita hänen todellisen, esoteerisen olemuksensa edessä, jotka toimivat haasteiden tavoin. Eräs näistä osapuolista on hänen roolinsa sodan jumalana, joka esoteerisesti avattuna voi merkitä vanhan liiton kontekstissa nk. pyhää sotaa, haastavaa kitkaa ihmisen kuolemattoman ja kuolemanalaisten osapuolten välillä. Puhdistettuna atavistisista piirteistään, on Ódhinnin hahmosta kuitenkin mahdollista uuttaa esiin hyödyllisimmät, puhtaimmat ja korkea-arvoisimmat puolet. Tämä puhdistamisen työ ei ole mitään kevytmielistä Ódhinnin ”valkopesua”, vaan pikemminkin hänen olemuksestaan ja hahmostaan kehittävimpien piirteiden omaksumista, siinä missä atavismiin sortuva yksilö saattaa itsensä nykyisellä ajalla melko suureen vaaraan.

Yksi tämän teoksen tavoitteista onkin muuntaa harmaa vaeltaja riimutyöskentelyn ja riimujen magian avulla valkoiseksi tietäjäksi. Nykyaikana niin uuspakanoita kuin traditionaalisiakin pakanoita yhdistää hyvin usein voimakas vastustus kristinuskoa kohtaan; tähän allekirjoittaneella ei ole mitään vastaan sanottavaa niin kauan kuin pysyttelemme eksoteerisella ja historiallisella tasolla, ja näiden argumentaatioiden pohjana on kritiikki sellaisia ”ulkoisia seikkoja” kohtaan kuten käännytystyö, kirkkouskovaisuus, protestanttinen menestysteologia, kirkoa historia ja Jeesuksen esoteerisen opetuksen vääristely, aina sijaissovitusopista väkivaltaiseen käännytystyöhön ja opillisen ytimen vesittämiseen maallistumisen seurauksena.

Sen sijaan allekirjoittaneen oma vakaumus on, että vanhan maailman initiaatit, jumalhahmot ja vihityt ovat valmistaneet tietä Kristukselle aikoinaan, eikä henkisissä maailmoissa sellaisilla arkkityyppisillä olennoilla tai voimilla kuten Ódhinn, Wäinämöinen ja Jeesus, tai vaikkapa Buddha ja Laotse, ole minkäänlaista todellista hankausta ja vastakkainasettelua, vaikka ulkoisesti historia kertoisi meille mitä hyvänsä näiden nimissä toimineiden ihmisten touhuamisesta historian saatossa. Kyse on uskoakseni lähinnä kyse painotuksista ja tiettyjen sielun aspektien asettamisesta ensimmäiselle tai toiselle sijalle – eikä muinaisen maailman tietäjät luonnollisesti ole unohtaneet tätä seikkaa, kuten esim. Hagalaz -riimun runosta – joka muotonsa puolesta edustaa avaruuden kuutta suuntaa seitsemännen ollessa keskipisteenä in abscondito, toisin sanoen Kristus-monogrammia – voimme lukea. Pohjimmiltaan Ódhinn on myös Kristuksen edustaja ja tämän arkkityyppi vanhan liiton tietäjä -kontekstissa, vaikka pinnalla olisikin nähtävillä uuden liiton polun kulkijan sijaan sellaisia ominaisuuksia kuin tieto, oikeudenmukaisuus jne. Todellinen kehityksen tien esoterismi edustaa aina synteesiä sekä yhtenäistekijöille pohjaavaa opetusta separatismin, vihamielisyyden ja tarpeettoman hankauksen sijaan; kristillisillä kirkoilla tuhatvuotisine skismoineen ym. tekijöineen voisi olla tästä kaikista eniten opittavaa kaiken keskinäisen vihanpidon ja suoranaisen idioottimaisen verenvuodatuksen keskellä.

Aivan kuten Ódhinn, on odinistisella vihkimyspolulla kulkijan tunkeuduttava syvälle maailmankaikkeuden salaisuuksiin, kaihtamatta niin pimeydessä kuin valossakaan kulkemista. Pimeydessä kulkemisessa on kyse oman kehittyvän itseyden varjopuolten käsittelystä kasvattavalla ja hyödyttävällä tavalla. Odinistinen polku on kaikkea muuta kuin dualistinen. Sen sijaan pimeys ja myös pimeiden puolien tutkiminen niin itsessään kuin maailmankaikkeudessakin on edellytys ja ehto aidolle valaistumiselle; myös tässä mielessä odinistinen vihkimyspolku yhdistää itsessään sekä oikean käden tien että vasemman käden tien piirteitä. Vaikka Aasa-Jumalat edustavatkin järjestystä ja kosmosta, he tekevät kuitenkin usein yhteistyötä maailmankaikkeuden kaoottisia, tiedostamattomia ja vastustavia voimia edustavien olentojen ja voimien kanssa, saadakseen näiden hallussaan pitelemän voiman ja viisauden puhdistettuna haltuunsa. Mikään maailmassa ei ole ytimeltään väärin tai turhaa; vain sovellutukset voivat olla vääriä tai oikeita, kehittäviä tai väärällä tavoin tuhoisia, niin yksilön kuin yhteisönkin näkökulmasta.

1 Numero 9 on liitoksissa Luciferin ”itseensä kietoutumisen” mysteeriin aivan samoin kuin Ódhinnin ”putoaminen” yggdrasilista yhdeksän päivän initiaatioprosessin jälkeen on suorastaan nerokkaalla tavalla yhteydessä Luciferin Lankeemus -myyttiin, jonka tutkiminen voi tuoda valtavasti lisävaloa siihen, mitä tämä yhdeksän päivän ja yön ”roikkuminen” oikeastaan merkitseekään itseinitiaation, valaistumisen, hyvän- ja pahan tiedon ym. ihmisyyteen olennaisesti liityvien kysymysten suhteen. Ódhinnia voidaan pitää vanhan liiton harmaana l. manaksen ja mielen ja tiedon mestari-esikuvana, jonka euhemistinen tulkinta osoittaa esoteerisesti katsoen muinaisen ajan Ódhinnien olleen Vanhan Liiton Harmaan Mestarin arkkityyppisen rakenteen edustajia.

2 Havamal, 138-141. [Käännös omani. – IM]

3 Hyvänä esimerkkinä tästä on mm. Kalevalan jumalhahmot Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen. Kts. Ervast – Kalevalan Avain, jossa aihetta on käsitelty teosofisesta näkökulmasta katsoen.

4 Molempia näitä nimityksiä – musta liekki ja erillisen älyn periaate – on käytetty etenkin Vasemman Käden Tien harjoittajien parissa, joista tunnetuin länsimainen liike lienee Setin Temppeli, joka käyttää puolestaan Setin arkkityyppiä kuvaamaan samaa itse-tietoisuuden periaatetta kuin mitä pohjoinen perinne käyttää Ódhinnista puhuessaan.

5 Mircea Eliade, Shamanism – Archaic Techniques of Ecstasy. Princeton University Press, 2004.

6 Collin Cleary, ’What is Odinism’. TYR – Myth, Culture and Tradition. Ultra Press, 2014.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: